Psalmien 109
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
Au maître de chant. Psaume de David. Dieu de ma louange, ne garde pas le silence!
2 Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
Car la bouche du méchant, la bouche du perfide, s’ouvre contre moi. Ils parlent contre moi avec une langue de mensonge,
3 Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
ils m’assiègent de paroles haineuses, et ils me font la guerre sans motif.
4 Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
En retour de mon affection, ils me combattent, et moi, je ne fais que prier.
5 He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
Ils me rendent le mal pour le bien, et la haine pour l’amour.
6 Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
Mets-le au pouvoir d’un méchant, et que l’accusateur se tienne à sa droite!
7 Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
Quand on le jugera, qu’il sorte coupable, et que sa prière soit réputée péché!
8 Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
Que ses jours soient abrégés, et qu’un autre prenne sa charge!
9 Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
Que ses enfants deviennent orphelins, que son épouse soit veuve!
10 Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
Que ses enfants soient vagabonds et mendiants, cherchant leur pain loin de leurs maisons en ruines!
11 Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
Que le créancier s’empare de tout ce qui est à lui, et que les étrangers pillent ce qu’il a gagné par son travail!
12 Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
Qu’il n’ait personne qui lui garde son affection, que nul n’ait pitié de ses orphelins!
13 Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
Que ses descendants soient voués à la ruine, et que leur nom soit effacé à la seconde génération!
14 Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
Que l’iniquité de ses pères reste en souvenir devant Yahweh, et que la faute de leur mère ne soit pas effacée!
15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
Qu’elles soient toujours devant Yahweh, et qu’il retranche de la terre leur mémoire!
16 Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
Parce qu’il ne s’est pas souvenu d’exercer la miséricorde, parce qu’il a persécuté le malheureux et l’indigent, et l’homme au cœur brisé pour le faire mourir.
17 Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
Il aimait la malédiction: elle tombe sur lui; il dédaignait la bénédiction: elle s’éloigne de lui.
18 Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
Il s’est revêtu de la malédiction comme d’un vêtement; comme l’eau elle entre au-dedans de lui, et comme l’huile elle pénètre dans ses os.
19 Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
Qu’elle soit pour lui le vêtement qui l’enveloppe, la ceinture qui ne cesse de l’entourer!
20 Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
Tel soit, de la part de Yahweh le salaire de mes adversaires, et de ceux qui parlent méchamment contre moi.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
Et toi, Seigneur Yahweh, prends ma défense à cause de ton nom; dans ta grande bonté, délivre-moi.
22 Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
Car je suis malheureux et indigent, et mon cœur est blessé au-dedans de moi.
23 Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
Je m’en vais comme l’ombre à son déclin, je suis emporté comme la sauterelle.
24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
A force de jeûne mes genoux chancellent, et mon corps est épuisé de maigreur.
25 Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
Je suis pour eux un objet d’opprobre; ils me regardent et branlent de la tête.
26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
Secours-moi, Yahweh, mon Dieu! Sauve-moi dans ta bonté!
27 Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
Qu’ils sachent que c’est ta main, que c’est toi, Yahweh, qui l’a fait!
28 Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
Eux, ils maudissent; mais toi, tu béniras; ils se lèvent, mais ils seront confondus, et ton serviteur sera dans la joie.
29 Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
Mes adversaires seront revêtus d’ignominie, ils seront enveloppés de leur honte comme d’un manteau.
30 Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
Mes lèvres loueront hautement Yahweh; je le célébrerai au milieu de la multitude;
31 Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
car il se tient à la droite du pauvre, pour le sauver de ceux qui le condamnent.
