Psalmien 109
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
TO THE OVERSEER. A PSALM OF DAVID. O God of my praise, do not be silent,
2 Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
For the mouth of wickedness, and the mouth of deceit, They have opened against me, They have spoken with me—A tongue of falsehood, and words of hatred!
3 Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
They have surrounded me about, And they fight me without cause.
4 Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
For my love they oppose me, and I—prayer!
5 He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
And they set against me evil for good, And hatred for my love.
6 Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
Appoint the wicked over him, And an adversary stands at his right hand.
7 Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
In his being judged, he goes forth wicked, And his prayer is for sin.
8 Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
His days are few, another takes his oversight,
9 Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
His sons are fatherless, and his wife a widow.
10 Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
And his sons wander continually, Indeed, they have begged, And have sought out of their dry places.
11 Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
An exactor lays a snare for all that he has, And strangers spoil his labor.
12 Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
He has none to extend kindness, Nor is there one showing favor to his orphans.
13 Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
His posterity is for cutting off, Their name is blotted out in another generation.
14 Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
The iniquity of his fathers Is remembered to YHWH, And the sin of his mother is not blotted out.
15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
They are continually before YHWH, And He cuts off their memorial from earth.
16 Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
Because that he has not remembered to do kindness, And pursues the poor man and needy, And the struck of heart—to slay,
17 Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
And he loves reviling, and it meets him, And he has not delighted in blessing, And it is far from him.
18 Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
And he puts on reviling as his robe, And it comes in as water into his midst, And as oil into his bones.
19 Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
It is to him as apparel—he covers himself, And he girds it on for a continual girdle.
20 Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
This [is] the wage of my accusers from YHWH, And of those speaking evil against my soul.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
And You, O Lord YHWH, Deal with me for Your Name’s sake, Because Your kindness [is] good, deliver me.
22 Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
For I [am] poor and needy, And my heart has been pierced in my midst.
23 Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
I have gone as a shadow when it is stretched out, I have been driven away as a locust.
24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
My knees have been feeble from fasting, And my flesh has failed of fatness.
25 Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
And I have been a reproach to them, They see me, they shake their head.
26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
Help me, O YHWH my God, Save me, according to Your kindness.
27 Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
And they know that this [is] Your hand, You, O YHWH, You have done it.
28 Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
They revile, and You bless, They have risen, and are ashamed, And Your servant rejoices.
29 Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
My accusers put on blushing, and are covered, Their shame [is] as an upper robe.
30 Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
I thank YHWH greatly with my mouth, And I praise Him in the midst of many,
31 Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
For He stands at the right hand of the needy, To save from those judging his soul.
