Psalmien 109
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
To him that excelleth. A Psalme of David. Holde not thy tongue, O God of my praise.
2 Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
For the mouth of the wicked, and the mouth full of deceite are opened vpon me: they haue spoken to me with a lying tongue.
3 Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
They compassed me about also with words of hatred, and fought against me without a cause.
4 Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
For my friendship they were mine aduersaries, but I gaue my selfe to praier.
5 He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
And they haue rewarded me euil for good, and hatred for my friendship.
6 Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
Set thou the wicked ouer him, and let the aduersarie stand at his right hand.
7 Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
Whe he shalbe iudged, let him be condemned, and let his praier be turned into sinne.
8 Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
Let his daies be fewe, and let another take his charge.
9 Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
Let his children be fatherlesse, and his wife a widowe.
10 Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
Let his children be vagabonds and beg and seeke bread, comming out of their places destroyed.
11 Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
Let the extortioner catch al that he hath, and let the strangers spoile his labour.
12 Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
Let there be none to extend mercie vnto him: neither let there be any to shewe mercie vpon his fatherlesse children.
13 Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
Let his posteritie be destroied, and in the generation following let their name be put out.
14 Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
Let the iniquitie of his fathers bee had in remembrance with the Lord: and let not the sinne of his mother be done away.
15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
But let them alway be before the Lord, that he may cut off their memorial from ye earth.
16 Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
Because he remembred not to shew mercie, but persecuted the afflicted and poore man, and the sorowfull hearted to slay him.
17 Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
As he loued cursing, so shall it come vnto him, and as he loued not blessing, so shall it be farre from him.
18 Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
As he clothed himselfe with cursing like a rayment, so shall it come into his bowels like water, and like oyle into his bones.
19 Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
Let it be vnto him as a garment to couer him, and for a girdle, wherewith he shalbe alway girded.
20 Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
Let this be the rewarde of mine aduersarie from the Lord, and of them, that speake euill against my soule.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
But thou, O Lord my God, deale with me according vnto thy Name: deliuer me, (for thy mercie is good)
22 Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
Because I am poore and needie, and mine heart is wounded within me.
23 Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
I depart like the shadowe that declineth, and am shaken off as the grashopper.
24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
My knees are weake through fasting, and my flesh hath lost all fatnes.
25 Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
I became also a rebuke vnto them: they that looked vpon me, shaked their heads.
26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
Helpe me, O Lord my God: saue me according to thy mercie.
27 Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
And they shall know, that this is thine hand, and that thou, Lord, hast done it.
28 Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
Though they curse, yet thou wilt blesse: they shall arise and be confounded, but thy seruant shall reioyce.
29 Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
Let mine aduersaries be clothed with shame, and let them couer themselues with their confusion, as with a cloke.
30 Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
I will giue thankes vnto the Lord greatly with my mouth and praise him among ye multitude.
31 Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
For he will stand at the right hand of the poore, to saue him from them that woulde condemne his soule.
