Psalmien 109

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

To the chief Musician. Of David. A Psalm. O God of my praise, be not silent:

2 Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

For the mouth of the wicked [man] and the mouth of deceit are opened against me: they have spoken against me with a lying tongue,

3 Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

And with words of hatred have they encompassed me; and they fight against me without a cause.

4 Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

For my love they are mine adversaries; but I [give myself unto] prayer.

5 He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

And they have rewarded me evil for good, and hatred for my love.

6 Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

Set a wicked [man] over him, and let [the] adversary stand at his right hand;

7 Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

When he shall be judged, let him go out guilty, and let his prayer become sin;

8 Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

Let his days be few, let another take his office;

9 Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

Let his sons be fatherless, and his wife a widow;

10 Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

Let his sons be vagabonds and beg, and let them seek [their bread] far from their desolate places;

11 Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

Let the usurer cast the net over all that he hath, and let strangers despoil his labour;

12 Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

Let there be none to extend kindness unto him, neither let there be any to favour his fatherless children;

13 Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

Let his posterity be cut off; in the generation following let their name be blotted out:

14 Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

Let the iniquity of his fathers be remembered with Jehovah, and let not the sin of his mother be blotted out;

15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

Let them be before Jehovah continually, that he may cut off the memory of them from the earth:

16 Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

Because he remembered not to shew kindness, but persecuted the afflicted and needy man, and the broken in heart, to slay him.

17 Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

And he loved cursing; so let it come unto him. And he delighted not in blessing; and let it be far from him.

18 Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

And he clothed himself with cursing like his vestment; so let it come into his bowels like water, and like oil into his bones;

19 Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

Let it be unto him as a garment with which he covereth himself, and for a girdle wherewith he is constantly girded.

20 Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

Let this be the reward of mine adversaries from Jehovah, and of them that speak evil against my soul.

21 Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

But do thou for me, Jehovah, Lord, for thy name's sake; because thy loving-kindness is good, deliver me:

22 Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

For I am afflicted and needy, and my heart is wounded within me.

23 Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

I am gone like a shadow when it lengtheneth; I am tossed about like the locust;

24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

My knees are failing through fasting, and my flesh hath lost its fatness;

25 Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

And I am become a reproach unto them; [when] they look upon me they shake their heads.

26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

Help me, Jehovah my God; save me according to thy loving-kindness:

27 Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

That they may know that this is thy hand; that thou, Jehovah, hast done it.

28 Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

Let them curse, but bless thou; when they rise up, let them be ashamed, and let thy servant rejoice.

29 Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

Let mine adversaries be clothed with confusion, and let them cover themselves with their shame as with a mantle.

30 Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

I will greatly celebrate Jehovah with my mouth; yea, I will praise him among the multitude.

31 Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.

For he standeth at the right hand of the needy, to save him from those that judge his soul.