Psalmien 109
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
Unto the end. A Psalm of David.
2 Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
O God, do not be silent toward my praise, for the mouth of the sinner and the mouth of the deceitful one have been opened against me.
3 Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
They have spoken against me with deceitful tongues, and they have surrounded me with hateful words, and they fought against me over nothing.
4 Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
Instead of choosing to act on my behalf, they detracted me. But I gave myself to prayer.
5 He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
And they set evil against me, instead of good, and hatred, in return for my love.
6 Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
Establish the sinner over him, and let the devil stand at his right hand.
7 Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
When he is judged, may he go forth in condemnation, and may his prayer be counted as sin.
8 Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
May his days be few, and let another take his episcopate.
9 Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
May his sons be orphans, and his wife a widow.
10 Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
May his sons be carried by those who walk unsteadily, and may they go begging. And may they be cast out of their dwelling places.
11 Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
May the money lenders scrutinize all his belongings, and let foreigners plunder his labors.
12 Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
May there be no one to assist him, nor anyone to be compassionate to his orphaned children.
13 Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
May his posterity be in utter ruin. In one generation, may his name be wiped away.
14 Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
May the iniquity of his fathers return in memory before the sight of the Lord, and do not let the sin of his mother be wiped away.
15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
May these be opposite the Lord always, but let their memory perish from the earth.
16 Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
For certain things are not remembered about them, in order to be merciful.
17 Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
And so the destitute man was pursued, with the beggar and the remorseful in heart, so as to be put to death.
18 Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
And he loved a curse, and it came to him. And he was unwilling to have a blessing, and it went far from him. And he clothed himself with curses like a garment, and it entered his inner self like water, and it entered his bones like oil.
19 Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
May it be to him like a garment that covers him, and like a belt that always cinches him.
20 Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
This is the work of those who detract me with the Lord and who speak evils against my soul.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
But as for you, Lord, O Lord: act on my behalf for your name’s sake. For your mercy is sweet.
22 Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
Free me, for I am destitute and poor, and my heart has been disquieted within me.
23 Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
I have been taken away like a shadow when it declines, and I have been shaken off like locusts.
24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
My knees have been weakened by fasting, and my flesh has been replaced by oil.
25 Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
And I have become a disgrace to them. They saw me, and they shook their heads.
26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
Help me, O Lord, my God. Save me according to your mercy.
27 Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
And let them know that this is your hand, and that you, O Lord, have done this.
28 Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
They will curse, and you will bless. May those who rise up against me be confounded. But your servant will rejoice.
29 Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
May those who detract me be clothed with shame, and may they be covered with their confusion, as if with a double cloak.
30 Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
I will confess exceedingly to the Lord with my mouth. And I will praise him in the midst of the multitude.
31 Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
For he stands at the right hand of the poor, in order to save my soul from persecutors.
