Psalmien 108

1 Psalmi, Davidin veisu. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.

Cântico e Salmo de Davi: Preparado está meu coração, ó Deus; cantarei e tocarei música [com] minha glória.

2 Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.

Desperta-te, lira e harpa; eu despertarei ao amanhecer.

3 Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.

Louvarei a ti entre os povos, SENHOR, e tocarei música a ti entre as nações;

4 Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.

Porque tua bondade é maior que os céus, e tua fidelidade mais alta que as nuvens.

5 Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,

Exalta-te sobre os céus, ó Deus; e tua glória sobre toda a terra;

6 Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.

Para que teus amados sejam libertados; salva [-nos] com tua mão direita, e responde-me.

7 Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.

Deus falou em seu santuário: Eu me alegrarei; repartirei a Siquém, e medirei ao vale de Sucote.

8 Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;

Meu é Gileade, meu é Manassés; e Efraim é a fortaleza de minha cabeça; Judá é meu legislador.

9 Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.

Moabe é minha bacia de lavar; sobre Edom lançarei meu sapato; sobre a Filístia eu triunfarei.

10 Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?

Quem me levará a uma cidade fortificada? Quem me guiará até Edom?

11 Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?

Por acaso não serás tu, ó Deus? Tu que tinha nos rejeitado, e não saías [mais] com nossos exércitos?

12 Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.

Dá-nos ajuda [para livrarmos] da angústia, porque o socorro humano é inútil.

13 Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.

Em Deus faremos proezas; e ele pisoteará nossos adversários.