Psalmien 108
1 Psalmi, Davidin veisu. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.
canticum psalmi David paratum cor meum Deus paratum cor meum cantabo et psallam in gloria mea
2 Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.
exsurge psalterium et cithara exsurgam diluculo
3 Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.
confitebor tibi in populis Domine et psallam tibi in nationibus
4 Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.
quia magna super caelos misericordia tua et usque ad nubes veritas tua
5 Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,
exaltare super caelos Deus et super omnem terram gloria tua
6 Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.
ut liberentur dilecti tui salvum fac dextera tua et exaudi me
7 Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.
Deus locutus est in sancto suo exaltabor et dividam Sicima et convallem tabernaculorum dimetiar
8 Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;
meus est Galaad et meus est Manasse et Effraim susceptio capitis mei Iuda rex meus
9 Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.
Moab lebes spei meae in Idumeam extendam calciamentum meum mihi alienigenae amici facti sunt
10 Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?
quis deducet me in civitatem munitam quis deducet me usque in Idumeam
11 Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?
nonne tu Deus qui reppulisti nos et non exibis Deus in virtutibus nostris
12 Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.
da nobis auxilium de tribulatione quia vana salus hominis
13 Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.
in Deo faciemus virtutem et ipse ad nihilum deducet inimicos nostros
