Psalmien 108

1 Psalmi, Davidin veisu. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.

Cantico di Salmo di Davide IL mio cuore è disposto, o Dio, Ed anche la mia gloria; io canterò, e salmeggerò.

2 Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.

Saltero, e cetera, destati; Io mi risveglierò all'alba.

3 Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.

Io ti celebrerò fra i popoli, o Signore, E ti salmeggerò fra le nazioni.

4 Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.

Perciocchè la tua benignità [è] grande, disopra il cielo; E la tua verità [aggiunge] infino alle nuvole.

5 Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,

Innalzati, o Dio, sopra i cieli; Ed [innalzisi] la tua gloria sopra tutta le terra;

6 Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.

Acciocchè i tuoi diletti sieno liberati; Salva[mi col]la tua destra, e rispondimi.

7 Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.

Iddio ha parlato per la sua santità; io trionferò, Io spartirò Sichem, e misurerò la valle di Succot.

8 Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;

Mio [è] Galaad, mio [è] Manasse; Ed Efraim [è] la forza del mio capo; Giuda [è] il mio legislatore;

9 Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.

Moab [è] la caldaia del mio lavatoio; Io getterò le mie scarpe sopra Edom; Io trionferò della Palestina con voci di allegrezza.

10 Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?

Chi mi condurrà nella città della fortezza? Chi mi menerà fino in Edom?

11 Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?

Non [sarai desso tu], o Dio, [che] ci avevi scacciati, E non uscivi [più] fuori, o Dio, co' nostri eserciti?

12 Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.

Dacci aiuto, [per uscir] di distretta; Perciocchè il soccorso degli uomini [è] vanità.

13 Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.

Col[l'aiuto di] Dio noi faremo prodezze; Ed egli calpesterà i nostri nemici.