Psalmien 108
1 Psalmi, Davidin veisu. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.
Ein Psalmlied Davids.
2 Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.
Mein Herz ist getrost, Elohim. / Ich will singen und spielen, / Ja, das soll meine Seele!
3 Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.
Wach auf, du Harfe und Zither! / Wecken will ich das Morgenrot.
4 Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.
Unter Völkern, Adonái, will ich dich preisen, / Dir singen unter den Leuten.
5 Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,
Denn groß bis über die Himmel hinaus ist deine Gnade, / Bis zu den Wolken reicht deine Treu.
6 Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.
Elohim, erheb dich über die Himmel, / Deine Herrlichkeit über alle Welt!
7 Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.
Damit deine Lieben gerettet werden, / So hilf denn mit deiner Rechten und hör uns!
8 Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;
Elohim hat mir verheißen bei seinem heiligen Namen: / Frohlocken soll ich, austeilen Sichem / Und vermessen das Tal Sukkot.
9 Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.
Mein ist Gilead und mein Manasse, / Efraim schützt mein Haupt als Helm, / Juda ist mein Herrscherstab.
10 Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?
Moab ist mein Waschbecken, / Auf Edom werf ich meinen Schuh. / Über Philistäa werd ich (als Sieger) jauchzen."
11 Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?
Wer bringt mich hinein in die feste Stadt? / Wer führt mich hin nach Edom?
12 Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.
Du, Elohim, du hast uns verworfen; / Du zogst nicht aus, Elohim, mit unsern Heeren.
13 Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.
O schaff uns Beistand gegen den Feind! / Denn nichtig ist Menschenhilfe. Mit Elohim verrichten wir Heldentaten. / Er wird unsre Feinde zertreten.
