Psalmien 108

1 Psalmi, Davidin veisu. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.

Cantique. — Psaume de David. Mon coeur est bien disposé, ô Dieu! Mon âme est bien disposée pour chanter tes louanges!

2 Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.

Réveillez-vous, ô mon luth et ma harpe! Je veux devancer l'aurore.

3 Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.

Je te célébrerai parmi les peuples, ô Éternel, Et je te louerai parmi les nations;

4 Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.

Car ta bonté s'élève au-dessus des cieux, Et ta fidélité jusqu'aux nues.

5 Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,

Dieu, élève-toi au-dessus des cieux, Et que ta gloire éclate sur toute la terre,

6 Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.

Afin que tes bien-aimés soient délivrés! Sauve-moi par ta main droite, et exauce-moi!

7 Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.

Dieu l'a déclaré dans son sanctuaire: «Je triompherai! Sichem sera ma part; je mesurerai au cordeau La vallée de Succoth.

8 Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;

Galaad est à moi; à moi Manassé! Éphraïm est le rempart de ma tête; Juda est mon sceptre.

9 Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.

Moab est le bassin dans lequel je me lave; Sur Édom je jette ma sandale. Au sujet du pays des Philistins Je pousse des cris de triomphe!

10 Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?

Qui me conduira dans la ville forte? Qui me mènera jusqu'au pays d'Édom?

11 Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?

N'est-ce pas toi, ô Dieu, qui nous avais rejetés. Toi, ô Dieu, qui ne sortais plus à la tête de nos armées?

12 Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.

Viens à notre secours! Délivre-nous de la détresse! Le secours de l'homme n'est que vanité.

13 Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.

Avec Dieu, nous aurons la victoire. Et c'est lui qui écrasera nos adversaires.