Psalmien 108

1 Psalmi, Davidin veisu. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.

Cantique. Psaume de David. Mon cœur est affermi, ô Dieu! je chanterai, et je psalmodierai, … mon âme aussi.

2 Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.

Éveillez-vous, luth et harpe! Je m’éveillerai à l’aube du jour.

3 Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.

Je te célébrerai parmi les peuples, ô Éternel! et je chanterai tes louanges parmi les peuplades;

4 Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.

Car ta bonté est grande par-dessus les cieux, et ta vérité [atteint] jusqu’aux nues.

5 Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,

Élève-toi, ô Dieu! au-dessus des cieux, et que ta gloire soit au-dessus de toute la terre.

6 Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.

Afin que tes bien-aimés soient délivrés, sauve par ta droite, et réponds-moi.

7 Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.

Dieu a parlé dans sa sainteté: je me réjouirai; je partagerai Sichem et je mesurerai la vallée de Succoth.

8 Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;

Galaad est à moi, Manassé est à moi, et Éphraïm est la force de ma tête; Juda est mon législateur;

9 Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.

Moab est le bassin où je me lave; sur Édom j’ai jeté ma sandale; sur la Philistie je pousserai des cris de triomphe.

10 Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?

Qui me conduira dans la ville forte? Qui me mènera jusqu’en Édom?

11 Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?

Ne sera-ce pas toi, ô Dieu, qui nous as rejetés, et qui n’es pas sorti, ô Dieu, avec nos armées?

12 Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.

Donne-nous du secours pour sortir de détresse; car la délivrance qui vient de l’homme est vaine.

13 Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.

Par Dieu nous ferons des actes de valeur, et c’est lui qui foulera nos adversaires.