Psalmien 108

1 Psalmi, Davidin veisu. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.

Cantique. Psaume de David. Mon cœur est affermi, ô Dieu, je chanterai et ferai retentir de joyeux instruments. Debout, ma gloire!

2 Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.

Éveillez-vous, ma lyre et ma harpe! Que j’éveille l’aurore!

3 Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.

Je te louerai parmi les peuples, Yahweh, je te chanterai parmi les nations.

4 Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.

Car ta bonté s’élève au-dessus des cieux, et ta fidélité jusqu’aux nues.

5 Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,

Élève-toi au-dessus des cieux, ô Dieu; que ta gloire brille sur toute la terre!

6 Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.

Afin que tes bien-aimés soient délivrés, sauve par ta droite et exauce-moi.

7 Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.

Dieu a parlé dans sa sainteté: « Je tressaillirai de joie! J’aurai Sichem en partage, je mesurerai la vallée de Succoth.

8 Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;

Galaad est à moi, à moi Manassé; Ephraïm est l’armure de ma tête, et Judas mon sceptre.

9 Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.

Moab est le bassin où je me lave; sur Edom je jette ma sandale; sur la terre des Philistins je pousse des cris de joie. »

10 Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?

Qui me mènera à la ville forte! Qui me conduira à Edom?

11 Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?

N’est-ce pas toi, ô Dieu, qui nous avais rejetés, ô Dieu qui ne sortais plus avec nos armées?

12 Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.

Prête-nous ton secours contre l’oppresseur! Le secours de l’homme n’est que vanité.

13 Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.

Avec Dieu nous accomplirons des exploits; il écrasera nos ennemis.