Psalmien 107
1 Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Alabad al SEÑOR, porque es bueno; porque para siempre es su misericordia.
2 Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
Diganlo los redimidos del SEÑOR, los que ha redimido del poder del enemigo,
3 Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
y los ha congregado de las tierras, del oriente y del occidente, del aquilón y del mar.
4 Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
Anduvieron perdidos por el desierto, por la soledad sin camino, sin hallar ciudad en dónde vivir.
5 Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
Hambrientos y sedientos, su alma desfallecía en ellos.
6 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
Y clamaron al SEÑOR en su angustia, los libró de sus aflicciones.
7 Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
Los dirigió por camino derecho, para que viniesen a ciudad de habitación.
8 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Alaben al SEÑOR por su misericordia; y sus maravillas para con los hijos de los hombres.
9 Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
Porque sació al alma menesterosa, y llenó de bien al alma hambrienta.
10 Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
Los que moraban en tinieblas y sombra de muerte aprisionados, en aflicción y en hierros,
11 Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
por cuanto fueron rebeldes a las palabras del SEÑOR, y aborrecieron el consejo del Altísimo.
12 Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
Por eso quebrantó él con trabajo sus corazones, cayeron y no hubo quién los ayudase.
13 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
Luego que clamaron al SEÑOR en su angustia, los libró de sus aflicciones.
14 Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
Los sacó de las tinieblas, y de la sombra de muerte; y rompió sus prisiones.
15 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Alaben al SEÑOR por su misericordia, y sus maravillas para con los hijos de los hombres.
16 Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
Porque quebrantó las puertas de bronce, y desmenuzó los cerrojos de hierro.
17 Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
Los locos, a causa del camino de su rebelión; y a causa de sus maldades fueron afligidos,
18 Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
su alma abominó toda vianda; y llegaron hasta las puertas de la muerte.
19 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Mas clamaron al SEÑOR en su angustia; y los salvó de sus aflicciones.
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
Envió su palabra, y los curó, y los libró de sus sepulturas.
21 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
Alaben al SEÑOR por su misericordia, y sus maravillas para con los hijos de los hombres.
22 Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
Y ofrezcan sacrificios de alabanza, y publiquen sus obras con júbilo.
23 Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
Los que descienden al mar en navíos, y hacen obra en las muchas aguas,
24 He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
ellos han visto las obras del SEÑOR, y sus maravillas en el mar profundo.
25 Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
El dijo, e hizo saltar el viento de la tempestad, que levanta sus ondas;
26 Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
suben a los cielos, descienden a los abismos; sus almas se derriten con el mal.
27 Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
Tiemblan, y titubean como borrachos, y toda su ciencia es perdida;
28 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
claman al SEÑOR en su angustia, y los libra de sus aflicciones.
29 Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
Hace parar la tempestad en sosiego, y sus ondas cesan.
30 Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
Se alegran luego porque se reposaron; y él los guía al término de su voluntad.
31 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
Alaben al SEÑOR por su misericordia, y sus maravillas para con los hijos de los hombres.
32 Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
Y ensálcenlo en la congregación del pueblo; y en la reunión de ancianos lo alaben.
33 Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
El puso los ríos en desierto, y los manaderos de las aguas en sed;
34 Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
la tierra fructífera en salados; por la maldad de los que la habitan.
35 Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
Vuelve el desierto en estanques de aguas, y la tierra desierta en manaderos de agua.
36 Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
Y aposenta allí hambrientos, y aderezan allí ciudad para habitación;
37 Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
y siembran campos, y plantan viñas; y rinden fruto de aumento.
38 Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
Y los bendice, y se multiplican en gran manera; y no disminuye sus bestias.
39 Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
Y después son menoscabados, y abatidos de tiranía; de males y congojas.
40 Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
El derrama menosprecio sobre los príncipes, y les hace andar errados, vagabundos, sin camino.
41 Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
Y levanta al pobre de la pobreza, y vuelve las familias como ovejas.
42 Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
Vean los rectos, y alégrense; y toda maldad cierre su boca.
43 Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
¿Quién es sabio y guardará estas cosas, y entenderá las misericordias del SEÑOR?
