Psalmien 107
1 Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Celebrad a Yahvé porque es bueno, porque su misericordia permanece para siempre.
2 Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
Así digan los rescatados de Yahvé, los que Él redimió de manos del enemigo,
3 Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
y a quienes Él ha congregado de las tierras del Oriente y del Occidente, del Norte y del Mediodía.
4 Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
Erraban por el desierto, en la soledad, sin hallar camino a una ciudad donde morar.
5 Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
Sufrían hambre y sed; su alma desfallecía en ellos.
6 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
Y clamaron a Yahvé en su angustia, y Él los sacó de sus tribulaciones.
7 Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
Y los condujo por camino derecho, para que llegasen a una ciudad donde habitar.
8 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Den gracias a Yahvé por su misericordia, y por sus maravillas en favor de los hijos de los hombres.
9 Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
Porque sació al alma sedienta, y a la hambrienta colmó de bienes.
10 Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
Moraban en tinieblas y sombras, cautivos de la miseria y del hierro;
11 Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
porque habían resistido a las palabras de Dios y despreciado el consejo del Altísimo.
12 Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
Y Él humilló su corazón con trabajos; sucumbían y no había quien los socorriese.
13 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
Y clamaron a Yahvé en su angustia, y Él los sacó de sus tribulaciones.
14 Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
Y los libró de las tinieblas y de las sombras, y rompió sus cadenas.
15 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Den gracias a Yahvé por su misericordia, y por sus maravillas en favor de los hijos de los hombres;
16 Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
porque Él rompió las puertas de bronce, e hizo pedazos los cerrojos de hierro.
17 Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
Estaban enfermos a causa de su iniquidad, y afligidos a causa de sus delitos;
18 Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
sintieron náuseas de todo alimento, y llegaron a las puertas de la muerte.
19 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Y clamaron a Yahvé en su angustia, y Él los sacó de sus tribulaciones.
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
Envió su Palabra para sanarlos y arrancarlos de la perdición.
21 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
Den gracias a Yahvé por su misericordia, y por sus maravillas en favor de los hijos de los hombres,
22 Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
y ofrezcan sacrificios de alabanza, y publiquen con júbilo sus obras.
23 Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
Surcaban en naves el mar, traficando sobre las vastas ondas,
24 He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
esos vieron las obras del Señor, y sus maravillas en el piélago.
25 Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
Con Su palabra suscitó un viento borrascoso, que levantó las olas del mar;
26 Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
subían hasta el cielo y descendían hasta el abismo, su alma desmayaba en medio de sus males.
27 Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
Titubeaban y se tambaleaban como ebrios, y les fallaba toda su pericia.
28 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Y clamaron a Yahvé en su angustia, y Él los sacó de sus tribulaciones.
29 Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
Tornó el huracán en suave brisa, y las ondas del mar callaron.
30 Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
Y se alegraron de que callasen, y los condujo al puerto deseado.
31 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
Den gracias a Yahvé por su misericordia, y por sus maravillas en favor de los hijos de los hombres.
32 Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
Celébrenlo en la asamblea del pueblo, y en la reunión de los ancianos, cántenle.
33 Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
Él convirtió los ríos en desierto, y los manantiales en árida tierra,
34 Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
el suelo fructífero en un salobral, por la malicia de sus moradores.
35 Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
Él mismo ha convertido el desierto en lago y la tierra árida en manantiales,
36 Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
allí coloca a los hambrientos, y fundan una ciudad para habitarla.
37 Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
Siembran los campos y plantan viñas, y obtienen de ellos los frutos.
38 Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
Bendecidos por Él se multiplican en gran manera, y sus ganados no disminuyen nunca.
39 Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
Aunque reducidos a pocos y despreciados, por el peso del infortunio y de la aflicción,
40 Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
Aquel que derrama desprecio sobre los príncipes, y los hace errar por desiertos sin huellas,
41 Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
ha levantado de la miseria al indigente, y hace las familias numerosas como rebaños.
42 Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
Lo ven los justos y se alegran, y toda malicia cierra su boca.
43 Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
¿Quién es el sabio que considere estas cosas y comprenda las misericordias del Señor?
