Psalmien 107
1 Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Agradecei ao SENHOR, porque ele é bom; porque sua bondade [dura] para sempre.
2 Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
Digam [isso] os resgatados pelo SENHOR, os quais ele resgatou das mão do adversário.
3 Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
E os que ele ajuntou de todas as terras, do oriente e do ocidente, do norte e do sul.
4 Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
Os que andaram sem rumo no deserto, por caminhos solitários; os que não acharam cidade para morarem.
5 Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
Famintos e sedentos, suas almas neles desfaleciam.
6 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
Mas eles clamaram ao SENHOR em suas angústias, e ele os livrou de suas aflições.
7 Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
E os levou ao caminho correto, para irem a uma cidade de moradia.
8 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Agradeçam ao SENHOR por sua bondade, e suas maravilhas perante os filhos dos homens.
9 Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
Porque ele fartou a alma sedenta, e encheu de bem a alma faminta;
10 Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
Os que estavam sentados em trevas e sombra de morte, presos com aflição e ferro,
11 Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
Porque se rebelaram contra os mandamentos de Deus, e rejeitaram o conselho do Altíssimo.
12 Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
Por isso ele abateu seus corações com trabalhos cansativos; eles tropeçaram, e não houve quem os socorresse.
13 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
Porém eles clamaram ao SENHOR em suas angústias, e ele os livrou de suas aflições.
14 Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
Ele os tirou das trevas e da sombra da morte, e quebrou suas correntes de prisão.
15 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Agradeçam ao SENHOR pela sua bondade, e suas maravilhas perante os filhos dos homens.
16 Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
Porque ele quebrou as portas de bronze, e despedaçou os ferrolhos de ferro.
17 Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
Os tolos foram afligidos por causa de seu caminho de transgressões e por suas perversidades.
18 Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
A alma deles perdeu o interesse por todo tipo de comida, e chegaram até às portas da morte.
19 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Porém eles clamaram ao SENHOR em suas angústias, e ele os livrou de suas aflições.
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
Ele enviou sua palavra, e os sarou; e ele os livrou de suas covas.
21 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
Agradeçam ao SENHOR por sua bondade, e suas maravilhas perante os filhos dos homens.
22 Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
E sacrifiquem sacrifícios de gratidão; e anunciai as obras dele com alegria.
23 Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
Os que descem ao mar em navios, trabalhando em muitas águas,
24 He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
Esses veem as obras do SENHOR, e suas maravilhas nas profundezas.
25 Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
[Porque] quando ele fala, ele faz levantar tormentas de vento, que levanta suas ondas.
26 Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
Elas sobem aos céus, [e] descem aos abismos; a alma deles se derrete de angústia.
27 Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
Eles cambaleiam e vacilam como bêbados, e toda a sabedoria deles se acaba.
28 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Então eles clamaram ao SENHOR em suas angústias, e ele os tirou de suas aflições.
29 Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
Ele fez cessar as tormentas, e as ondas se calaram.
30 Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
Então se alegraram, porque houve calmaria; e ele os levou ao porto que queriam [chegar].
31 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
Agradeçam ao SENHOR por sua bondade, e suas maravilhas perante os filhos dos homens;
32 Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
E exaltem a ele na assembleia do povo, e o glorifiquem na reunião dos anciãos.
33 Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
Ele torna os rios em deserto, e as saídas de águas em terra seca.
34 Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
A terra frutífera em salgada, pela maldade dos que nela habitam.
35 Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
Ele torna o deserto em lagoa, e a terra seca em nascentes de águas.
36 Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
E faz aos famintos habitarem ali; e eles edificam uma cidade para morarem;
37 Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
E semeiam campos, e plantam vinhas, que produzem fruto valioso.
38 Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
E ele os abençoa, e se multiplicam muito, e o gado dele não diminui.
39 Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
Mas [quando] eles se diminuem e se abatem, por causa da opressão, mal e aflição;
40 Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
Ele derrama desprezo sobre os governantes, e os faz andar sem rumo pelos desertos, sem [terem] caminho.
41 Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
Mas ao necessitado, ele levanta da opressão a um alto retiro, e faz famílias como a rebanhos.
42 Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
Os corretos, ao verem, ficam alegres, e todo perverso se calará.
43 Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
Quem é sábio, que preste atenção a estas coisas, e reflita nas bondades do SENHOR.
