< Psalmien 107 >

1 Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Louvai ao Senhor, porque ele é bom, porque a sua benignidade dura para sempre.
2 Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
Digam-no os remidos do Senhor, os que remiu da mão do inimigo,
3 Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
E os que congregou das terras do oriente e do ocidente, do norte e do sul.
4 Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
Andaram desgarrados pelo deserto, por caminhos solitários; não acharam cidade para habitarem.
5 Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
Famintos e sedentos, a sua alma neles desfalecia.
6 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
E clamaram ao Senhor na sua angústia, e os livrou das suas necessidades.
7 Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
E os levou por caminho direito, para irem a uma cidade de habitação.
8 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Louvem ao Senhor pela sua bondade, e pelas suas maravilhas para com os filhos dos homens.
9 Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
Pois fartou a alma sedenta, e encheu de bondade a alma faminta.
10 Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
Tal como a que se assenta nas trevas e sombra da morte, presa em aflição e em ferro;
11 Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
Porquanto se rebelaram contra as palavras de Deus, e desprezaram o conselho do altíssimo,
12 Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
Portanto lhes abateu o coração com trabalho; tropeçaram, e não houve quem os ajudasse.
13 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
Então clamaram ao Senhor na sua angústia, e os livrou das suas necessidades.
14 Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
Tirou-os das trevas e sombra da morte; e quebrou as suas prisões.
15 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Louvem ao Senhor pela sua bondade, e pelas suas maravilhas para com os filhos dos homens.
16 Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
Pois quebrou as portas de bronze; e despedaçou os ferrolhos de ferro.
17 Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
Os loucos, por causa da sua transgressão, e por causa das suas iniquidades, são aflitos.
18 Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
A sua alma aborreceu toda a comida, e chegaram até às portas da morte.
19 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Então clamaram ao Senhor na sua angústia: e ele os livrou das suas necessidades.
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
Enviou a sua palavra, e os sarou; e os livrou da sua destruição.
21 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
Louvem ao Senhor pela sua bondade, e pelas suas maravilhas para com os filhos dos homens.
22 Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
E ofereçam os sacrifícios de louvor, e relatem as suas obras com regozijo.
23 Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
Os que descem ao mar em navios, mercando nas grandes águas,
24 He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
Esses veem as obras do Senhor, e as suas maravilhas no profundo.
25 Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
Pois ele manda, e se levanta o vento tempestuoso, que eleva as suas ondas.
26 Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
Sobem aos céus; descem aos abismos, e a sua alma se derrete em angústias.
27 Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
Andam e cambaleam como ébrios, e perderam todo o tino.
28 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Então clamam ao Senhor na sua angústia; e ele os livra das suas necessidades.
29 Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
Faz cessar a tormenta, e calam-se as suas ondas.
30 Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
Então se alegram, porque se aquietaram; assim os leva ao seu porto desejado.
31 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
Louvem ao Senhor pela sua bondade, e pelas suas maravilhas para com os filhos dos homens.
32 Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
Exaltem-no na congregação do povo, e glorifiquem-no na assembléia dos anciãos.
33 Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
Ele converte os rios em um deserto, e as fontes em terra sedenta:
34 Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
A terra frutífera em estéril, pela maldade dos que nela habitam.
35 Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
Converte o deserto em lagoa, e a terra seca em fontes.
36 Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
E faz habitar ali os famintos, para que edifiquem cidade para habitação;
37 Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
E semeiam os campos e plantam vinhas, que produzem fruto abundante.
38 Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
Também os abençoa, de modo que se multiplicam muito; e o seu gado não diminui.
39 Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
Depois se diminuem e se abatem, pela opressão, aflição e tristeza.
40 Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
Derrama o desprezo sobre os príncipes, e os faz andar desgarrados pelo deserto, onde não há caminho.
41 Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
Porém livra ao necessitado da opressão em um lugar alto, e multiplica as famílias como rebanhos.
42 Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
Os retos o verão, e se alegrarão, e toda a iniquidade tapará a boca.
43 Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
Quem é sábio observará estas coisas, e eles compreenderão as benignidades do Senhor.

< Psalmien 107 >