Psalmien 107
1 Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Prisa Herren, for han er god, for æveleg varer hans miskunn!
2 Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
So segjer Herrens utløyste, som han hev løyst ut or naudi,
3 Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
som han hev sanka i hop frå landi, frå aust og frå vest, frå nord og frå havet.
4 Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
Dei for vilt i øydemarki, i vegløysa, dei fann ingen by til å bu i.
5 Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
Hungrige og tyrste var dei, deira sjæl vanmegtast i deim.
6 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
Då ropa dei til Herren i si naud, or deira trengslor fria han deim ut,
7 Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
og han førde deim på rett veg, so dei gjekk til ein by dei kunde bu i.
8 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Dei skal prisa Herren for hans miskunn og for hans under mot menneskjeborni,
9 Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
for han metta den tyrste sjæl, og den hungrige sjæl fyllte han med godt.
10 Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
Dei sat i myrker og daudeskugge, bundne i stakarsdom og jarn,
11 Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
av di dei hadde tråssa mot Guds ord og vanvyrdt råderne frå den Høgste.
12 Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
Og han bøygde deira hjarto med liding, dei snåva, og der var ingen hjelpar.
13 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
Då ropa dei til Herren i si naud, frå deira trengslor frelste han deim.
14 Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
Han førde deim ut or myrker og daudeskugge, og deira band reiv han sund.
15 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Dei skal prisa Herren for hans miskunn og for hans under mot menneskjeborni;
16 Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
for han krasa koparportar og hogg sund jarnbommar.
17 Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
Dårar var dei for sin brotsveg, og for sine misgjerningar vart dei plåga.
18 Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
Deira sjæl vart leid av all mat, og dei kom nær til daudens portar.
19 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Då ropa dei til Herren i si naud; frå deira trengslor frelste han deim.
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
Han sende sitt ord og lækte deim og berga deim frå deira graver.
21 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
Dei skal prisa Herren for hans miskunn og for hans under mot menneskjeborni
22 Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
og ofra takkoffer og fortelja um hans verk med fagnad.
23 Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
Dei som for ut på havet med skip, og som dreiv handel på dei store vatni,
24 He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
dei såg Herrens gjerningar og hans underverk på djupet.
25 Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
Han tala og let det koma ein stormvind, og denne reiste havsens bylgjor.
26 Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
Dei for upp imot himmelen, dei for ned i djupi, deira sjæl miste modet i ulukka.
27 Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
Dei raga og tumla som drukne, og all deira visdom vart til inkjes.
28 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Då ropa dei til Herren i si naud, or deira trengslor førde han deim ut.
29 Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
Han let storm verta til stilla, og bylgjorne kringum deim tagna.
30 Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
Og dei vart glade då dei lagde seg, og han førde deim til den hamni dei ynskte.
31 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
Dei skal prisa Herren for hans miskunn og for hans under mot menneskjeborni
32 Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
og høglova honom i folkesamling og lovsyngja honom der dei gamle sit saman.
33 Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
Han gjorde elvar til ei øydemark og vatskjeldor til eit turrlende,
34 Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
fruktsamt land til ei saltheid, for deira vondskap skuld, som budde der.
35 Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
Han gjorde øydemark til innsjø og turrlende til vatskjeldor.
36 Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
Og han let hungrige bu der, og dei bygde ein by til å bu i.
37 Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
Og dei sådde åkrar og planta vinhagar, og dei fekk grøda til å hausta.
38 Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
Og han velsigna deim, og dei auka mykje, og av fe gav han deim ikkje lite.
39 Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
So minka dei att og vart nedbøygde av trykk og trengsla og sorg.
40 Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
Han som renner ut vanvyrdnad yver hovdingar og let deim villast i veglaus øydemark,
41 Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
han lyfte upp den fatige or vesaldomen og auka ætterne som ei hjord.
42 Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
Dei ærlege ser det og gled seg, og all vondskap let att sin munn.
43 Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
Den som er vis, han gjeve gaum etter dette, og dei må merke Herrens nådegjerningar.
