Psalmien 107
1 Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Alleluia alleluia. Confitemini Domino quoniam bonus: quoniam in saeculum misericordia eius.
2 Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
Dicant qui redempti sunt a Domino, quos redemit de manu inimici: et de regionibus congregavit eos:
3 Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
A solis ortu, et occasu: ab aquilone, et mari.
4 Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
Erraverunt in solitudine in inaquoso: viam civitatis habitaculi non invenerunt,
5 Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
Esurientes, et sitientes: anima eorum in ipsis defecit.
6 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
Et clamaverunt ad Dominum cum tribularentur: et de necessitatibus eorum eripuit eos.
7 Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
Et deduxit eos in viam rectam: ut irent in civitatem habitationis.
8 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Confiteantur Domino misericordiae eius: et mirabilia eius filiis hominum.
9 Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
Quia satiavit animam inanem: et animam esurientem satiavit bonis.
10 Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
Sedentes in tenebris, et umbra mortis: vinctos in mendicitate, et ferro.
11 Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
Quia exacerbaverunt eloquia Dei: et consilium Altissimi irritaverunt.
12 Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
Et humiliatum est in laboribus cor eorum: infirmati sunt, nec fuit qui adiuvaret.
13 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
Et clamaverunt ad Dominum cum tribularentur: et de necessitatibus eorum liberavit eos.
14 Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
Et eduxit eos de tenebris, et umbra mortis: et vincula eorum dirupit.
15 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Confiteantur Domino misericordiae eius: et mirabilia eius filiis hominum.
16 Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
Quia contrivit portas aereas: et vectes ferreos confregit.
17 Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
Suscepit eos de via iniquitatis eorum: propter iniustitias enim suas humiliati sunt.
18 Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
Omnem escam abominata est anima eorum: et appropinquaverunt usque ad portas mortis.
19 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Et clamaverunt ad Dominum cum tribularentur: et de necessitatibus eorum liberavit eos.
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
Misit verbum suum, et sanavit eos: et eripuit eos de interitionibus eorum.
21 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
Confiteantur Domino misericordiae eius: et mirabilia eius filiis hominum.
22 Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
Et sacrificent sacrificium laudis: et annuncient opera eius in exultatione.
23 Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
Qui descendunt mare in navibus, facientes operationem in aquis multis.
24 He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
Ipsi viderunt opera Domini, et mirabilia eius in profundo.
25 Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
Dixit, et stetit spiritus procellae: et exaltati sunt fluctus eius.
26 Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
Ascendunt usque ad caelos, et descendunt usque ad abyssos: anima eorum in malis tabescebat.
27 Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
Turbati sunt, et moti sunt sicut ebrius: et omnis sapientia eorum devorata est.
28 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Et clamaverunt ad Dominum cum tribularentur, et de necessitatibus eorum eduxit eos.
29 Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
Et statuit procellam eius in auram: et siluerunt fluctus eius.
30 Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
Et laetati sunt quia siluerunt: et deduxit eos in portum voluntatis eorum.
31 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
Confiteantur Domino misericordiae eius: et mirabilia eius filiis hominum.
32 Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
Et exaltent eum in ecclesia plebis: et in cathedra seniorum laudent eum.
33 Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
Posuit flumina in desertum: et exitus aquarum in sitim.
34 Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
Terram fructiferam in salsuginem, a malitia inhabitantium in ea.
35 Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
Posuit desertum in stagna aquarum: et terram sine aqua in exitus aquarum.
36 Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
Et collocavit illic esurientes: et constituerunt civitatem habitationis.
37 Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
Et seminaverunt agros, et plantaverunt vineas: et fecerunt fructum nativitatis.
38 Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
Et benedixit eis, et multiplicati sunt nimis: et iumenta eorum non minoravit.
39 Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
Et pauci facti sunt: et vexati sunt a tribulatione malorum, et dolore.
40 Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
Effusa est contentio super principes: et errare fecit eos in invio, et non in via.
41 Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
Et adiuvit pauperem de inopia: et posuit sicut oves familias.
42 Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
Videbunt recti, et laetabuntur: et omnis iniquitas oppilabit os suum.
43 Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
Quis sapiens et custodiet haec? et intelliget misericordias Domini?
