Psalmien 107
1 Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
“Danket Jahwe, denn er ist gütig, denn ewig währt seine Gnade!”
2 Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
sollen die von Jahwe Erlösten sprechen, die er aus der Drangsal erlöst
3 Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
und die er aus den Ländern gesammelt hat, vom Aufgang und vom Niedergang, von Norden und von Westen her.
4 Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
Sie irrten in der Wüste, in wegloser Einöde; sie fanden keine Stadt, in der sie wohnen konnten,
5 Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
waren hungrig und durstig; ihre Seele in ihnen verzagte.
6 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
Da schrieen sie zu Jahwe in ihrer Not; der errettete sie aus ihren Ängsten
7 Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
und führte sie auf ebenem Wege, daß sie nach einer Stadt wanderten, in der sie wohnen konnten.
8 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Sie mögen Jahwe für seine Gnade danken und für seine Wunder an den Menschenkindern,
9 Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
daß er die lechzende Seele gesättigt und die hungernde Seele mit Gutem erfüllt hat.
10 Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
Die in Finsternis und Umnachtung saßen, in Elend und Eisen gefangen, -
11 Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
denn sie hatten den Worten Gottes widerstrebt und den Ratschluß des Höchsten verachtet;
12 Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
und er beugte ihren Übermut durch Trübsal: sie sanken hin und niemand half.
13 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
Da schrieen sie zu Jahwe in ihrer Not; der half ihnen aus ihren Ängsten.
14 Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
Er führte sie heraus aus der Finsternis und Umnachtung und zerriß ihre Bande.
15 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Sie mögen Jahwe für seine Gnade danken und für seine Wunder an den Menschenkindern.
16 Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
Denn er zerbrach die ehernen Thüren und zerhieb die eisernen Riegel.
17 Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
Die da hinsiechten infolge ihres sündigen Wandels und um ihrer Verschuldungen willen geplagt wurden;
18 Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
jegliche Speise verabscheute ihre Seele, und sie waren schon nahe an den Thoren des Todes:
19 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Da schrieen sie zu Jahwe in ihrer Not; der half ihnen aus ihren Ängsten.
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
Er sandte sein Wort und heilte sie und ließ sie aus ihren Gruben entrinnen.
21 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
Sie mögen Jahwe für seine Gnade danken und für seine Wunder an den Menschenkindern
22 Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
und mögen Dankopfer bringen und seine Werke mit Jubel erzählen.
23 Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
Die auf Schiffen das Meer befuhren, auf großen Wassern Handel trieben,
24 He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
die haben die Werke Jahwes geschaut und seine Wunder in der Tiefe!
25 Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
Denn er gebot, da entstand ein Sturmwind; der hob seine Wellen hoch empor.
26 Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
Sie stiegen zum Himmel auf, fuhren in die Tiefen hinab; ihre Seele verzagte in solcher Not.
27 Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
Sie tanzten und schwankten wie ein Trunkener, und alle ihre Weisheit wurde zu nichte gemacht:
28 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Da schrieen sie zu Jahwe in ihrer Not; der befreite sie aus ihren Ängsten.
29 Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
Er stillte den Sturm zum Säuseln, und es schwiegen ihre Wellen.
30 Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
Da wurden sie froh, daß sie sich legten, und er führte sie zum ersehnten Hafen.
31 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
Sie mögen Jahwe für seine Gnade danken und für seine Wunder an den Menschenkindern
32 Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
und mögen ihn in der Volksgemeinde erheben und im Rate der Vornehmen rühmen.
33 Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
Er machte Ströme zur Wüste und Quellorte von Gewässern zu dürrem Lande,
34 Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
fruchtbares Land zur salzigen Steppe wegen der Bosheit derer, die es bewohnten.
35 Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
Er machte die Wüste zum Wasserteich und dürres Land zu Quellorten von Gewässern.
36 Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
Er ließ daselbst Hungernde wohnen, und sie gründeten eine Stadt, in der sie wohnen konnten.
37 Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
Sie besäeten Felder und pflanzten Weinberge, die gaben alljährlich Früchte.
38 Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
Und er segnete sie, daß sie sich überaus vermehrten, und gab ihnen nicht wenig Vieh.
39 Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
Aber sie nahmen ab und wurden gebeugt durch den Druck des Unglücks und Jammers.
40 Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
“Er gießt Verachtung über Edle ausund läßt sie irren in unwegsamer Öde.”
41 Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
Er hob den Armen aus dem Elend empor und machte die Geschlechter einer Herde gleich.
42 Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
“Die Frommen sehen's und freuen sich, und die Bosheit schließt ihr Maul”.
43 Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
Wer ist weise? Der beachte dies, und sie mögen merken auf die Gnadenerweisungen Jahwes!
