Psalmien 107
1 Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
"Dem Herrn sagt Dank! Denn er ist gut. Auf ewig währet seine Huld."
2 Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
So singen die vom Herrn Erlösten, die er aus Feindes Hand befreit
3 Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
und aus den Ländern sammelt von Morgen, Abend, Mitternacht und Süden. -
4 Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
Sie irren in der Steppenwüste und finden keine Bahn zur Wohnstatt hin.
5 Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
Sie leiden Durst und Hunger, und ihre Seele sinkt darob in Ohnmacht.
6 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
Sie schreien zu dem Herrn in ihrer Not; Er rettet sie aus ihren Ängsten
7 Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
und leitet sie auf rechtem Wege, die Wohnstatt zu erreichen.
8 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern,
9 Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
daß er ihr Lechzen stillt und ihren Hunger mit dem Nötigen befriedigt! -
10 Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
In Finsternis und Todesschatten sitzen sie, gebannt in Elend und in Eisen;
11 Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
denn Gottes Worten widerspenstig, verschmähen sie des Höchsten Rat.
12 Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
Durch Mühsal beugt er ihren Sinn; sie werden machtlos; niemand hilft.
13 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
Sie schrein zum Herrn in ihrer Not; er rettet sie aus ihren Ängsten.
14 Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
Aus Finsternis und Todesschatten führt er sie, und ihre Fesseln sprengt er auf.
15 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern,
16 Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
daß er zertrümmert eherne Pforten und Eisenriegel bricht! -
17 Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
Die Kranken leiden schwer ob ihres Sündenwandels und wegen ihrer Missetaten,
18 Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
daß sie vor jeder Speise ekelt und sie des Todes Pforten schon berühren.
19 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Sie schreien zu dem Herrn in ihrer Not; er rettet sie aus ihren Ängsten.
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
Er schickt sein Wort, macht sie gesund und rettet sie vor ihren Grüften.
21 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern,
22 Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
ihm Dankesopfer bringen, jubelnd seine Taten künden! -
23 Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
Die auf der See in Schiffen fahren und ihr Geschäft auf großen Wassern treiben,
24 He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
erblicken hier des Herren Werke und seine Wunder mit der tiefen Flut.
25 Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
Ein Sturm erhebt sich auf sein Wort, und seine Wellen türmen sich.
26 Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
Sie steigen bis zum Himmel, fahren in die Tiefen. Ihr Leben ist gefährdet.
27 Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
Sie tanzen, schwanken wie Betrunkene. Dahin ist ihre ganze Kunst.
28 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Sie schrein zum Herrn in ihrer Not; er rettet sie aus ihren Ängsten.
29 Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
Er macht den Sturm zum Säuselwind; da legen sich des Meeres Wellen.
30 Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
Sie jubeln, daß sie stille liegen und er sie an ihr Endziel führt.
31 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern
32 Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
und ihn vor allem Volk erheben und ihn im Kreis der Alten loben! -
33 Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
Er macht zur Wüste Ströme, zu dürrem Lande Quellenorte,
34 Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
ein fruchtbar Land zum salzigen Grund, der Bosheit der Bewohner wegen.
35 Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
Er macht zum Wasserteich die Wüste und dürres Land zum Quellenort;
36 Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
die Hungrigen läßt er hier wohnen; Sie bauen eine Wohnstatt dort,
37 Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
besäen Felder, pflanzen Weinberge, die lohnend Früchte tragen.
38 Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
Er segnet sie, daß sie sich riesig mehren, und läßt ihr Vieh sich nicht vermindern.
39 Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
Vermindern sie sich, werden sie gebeugt von Druck und Elend und von Jammer,
40 Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
dann gießt auf Fürsten er Verachtung aus und führt sie in die unwegsame Öde.
41 Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
Doch aus dem Elend hebt er Arme auf und macht Geschlechter Herden gleich.
42 Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
Das sehen Redliche und freuen sich, und jeder Frevelmund verstummt. -
43 Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
Wer weise ist, beachtet dies, und Anerkennung finden so des Herren Gnadentaten.
