Psalmien 107
1 Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
“BOOK V.” O give thanks to the LORD, for he is good; For his mercy endureth for ever!
2 Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
Let the redeemed of the LORD say it, Whom he hath redeemed from the hand of the enemy;
3 Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
Whom he hath gathered from the lands, From the east, the west, the north, and the south.
4 Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
They were wandering in the wilderness, in a desert, They found no way to a city to dwell in.
5 Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
They were hungry and thirsty, And their souls fainted within them.
6 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
Then they cried to the LORD in their trouble, And he delivered them out of their distress.
7 Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
He led them in a straight way, Till they came to a city where they might dwell.
8 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
O let them praise the LORD for his goodness, For his wonderful works to the children of men!
9 Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
For he satisfieth the thirsty, And the hungry he filleth with good.
10 Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
They dwelt in darkness and the shadow of death, Being bound in affliction and iron;
11 Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
Because they disobeyed the commands of God, And contemned the will of the Most High;
12 Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
Their hearts he brought down by hardship; They fell down, and there was none to help.
13 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
But they cried to the LORD in their trouble, And he saved them out of their distresses;
14 Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
He brought them out of darkness and the shadow of death, And brake their bands asunder.
15 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
O let them praise the LORD for his goodness, For his wonderful works to the children of men!
16 Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
For he hath broken the gates of brass, And cut the bars of iron asunder.
17 Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
The foolish, because of their transgressions, And because of their iniquities, were afflicted;
18 Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
They abhorred all kinds of food; They were near to the gates of death.
19 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Then they cried to the LORD in their trouble, And he delivered them out of their distresses;
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
He sent his word, and healed them, And saved them from their destruction.
21 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
O let them praise the LORD for his goodness, For his wonderful works to the children of men!
22 Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
Let them offer the sacrifices of thanksgiving, And declare his works with joy!
23 Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
They who go down to the sea in ships, And do business in great waters,
24 He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
These see the works of the LORD, And his wonders in the deep.
25 Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
He commandeth, and raiseth the stormy wind, Which lifteth high the waves.
26 Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
They mount up to the heavens, They sink down to the depths, Their soul melteth with distress;
27 Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
They reel and stagger like a drunken man, And all their skill is vain.
28 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
Then they cry to the LORD in their trouble, And he saveth them out of their distresses;
29 Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
He turneth the storm into a calm, And the waves are hushed;
30 Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
Then they rejoice that they are still, And he bringeth them to their desired haven.
31 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
O let them praise the LORD for his goodness. For his wonderful works to the children of men!
32 Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
Let them extol him in the congregation of the people, And praise him in the assembly of the elders!
33 Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
He turneth rivers into a desert, And springs of water into dry ground;
34 Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
A fruitful land into barrenness, For the wickedness of them that dwell therein.
35 Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
He turneth the desert into a lake of water, And dry ground into springs of water;
36 Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
And there he causeth the hungry to dwell, And they build a city for a dwelling-place,
37 Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
And sow fields and plant vineyards, Which yield a fruitful increase.
38 Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
He blesseth them, so that they multiply greatly, And suffereth not their cattle to decrease.
39 Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
When they are diminished and brought low By oppression, affliction, and sorrow,
40 Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
He poureth contempt upon princes, And causeth them to wander in a pathless wilderness;
41 Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
But he raiseth the poor from their affliction, And increaseth their families like a flock.
42 Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
The righteous see it and rejoice, And all iniquity shutteth her mouth.
43 Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
Whoso is wise, let him observe this, And have regard to the loving-kindness of the LORD!
