Psalmien 107
1 Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Halleluja! Lov HERREN, thi han er god, thi hans Miskundhed varer evindelig!
2 Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
Saa skal HERRENS genløste sige, de, han løste af Fjendens Haand
3 Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
og samlede ind fra Landene, fra Øst og Vest, fra Nord og fra Havet.
4 Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
I den øde Ørk for de vild, fandt ikke Vej til beboet By,
5 Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
de led baade Sult og Tørst, deres Sjæl var ved at vansmægte;
6 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
men de raabte til HERREN i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler
7 Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
og førte dem ad rette Vej, saa de kom til beboet By.
8 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn.
9 Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
Thi han mætted den vansmægtende Sjæl og fyldte den sultne med godt.
10 Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
De sad i Mulm og Mørke, bundne i Pine og Jern,
11 Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
fordi de havde staaet Guds Ord imod og ringeagtet den Højestes Raad.
12 Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
Deres Hjerte var knuget af Kummer, de faldt, der var ingen, som hjalp;
13 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
men de raabte til HERREN i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,
14 Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
førte dem ud af Mørket og Mulmet og sønderrev deres Baand.
15 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn.
16 Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
Thi han sprængte Døre af Kobber og sønderslog Slaaer af Jern.
17 Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
De sygnede hen for Synd og led for Brødes Skyld,
18 Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
de væmmedes ved al Slags Mad, de kom Dødens Porte nær;
19 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
men de raabte til HERREN i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
sendte sit Ord og lægede dem og frelste deres Liv fra Graven.
21 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn
22 Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
og ofre Lovprisningsofre og med Jubel forkynde hans Gerninger.
23 Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
De for ud paa Havet i Skibe, drev Handel paa vældige Vande,
24 He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
blev Vidne til HERRENS Gerninger, hans Underværker i Dybet;
25 Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
han bød, og et Stormvejr rejste sig, Bølgerne taarnedes op;
26 Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
mod Himlen steg de, i Dybet sank de, i Ulykken svandt deres Mod;
27 Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
de tumled og raved som drukne, borte var al deres Visdom;
28 Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
men de raabte til HERREN i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,
29 Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
skiftede Stormen til Stille, saa Havets Bølger tav;
30 Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
og glade blev de, fordi det stilned; han førte dem til Havnen, de søgte.
31 Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn,
32 Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
ophøje ham i Folkets Forsamling og prise ham i de Ældstes Kreds!
33 Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
Floder gør han til Ørken og Kilder til øde Land,
34 Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
til Saltsteppe frugtbart Land for Ondskabens Skyld hos dem, som bor der.
35 Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
Ørken gør han til Vanddrag, det tørre Land til Kilder;
36 Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
der lader han sultne bo, saa de grunder en By at bo i,
37 Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
tilsaar Marker og planter Vin og høster Afgrødens Frugt.
38 Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
Han velsigner dem, de bliver mange, han lader det ikke skorte paa Kvæg.
39 Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
De bliver faa og segner under Modgangs og Kummers Tryk,
40 Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
han udøser Haan over Fyrster og lader dem rave i vejløst Øde.
41 Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
Men han løfter den fattige op af hans Nød og gør deres Slægter som Hjorde;
42 Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
de oprigtige ser det og glædes, men al Ondskab lukker sin Mund.
43 Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
Hvo som er viis, han mærke sig det og lægge sig HERRENS Naade paa Sinde!
