Psalmien 106
1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
¡Aleluya! Den gracias a Yavé, Porque Él es bueno, Porque para siempre es su misericordia.
2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
¿Quién puede contar las proezas de Yavé? ¿Quién proclama toda su alabanza?
3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
¡Dichosos los que guardan recto juicio, Los que practican justicia en todo tiempo!
4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
Acuérdate de mí, oh Yavé, Según tu buena voluntad para tu pueblo. Visítame con tu salvación,
5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
Para que yo vea el bien de tus escogidos, Para que me regocije por la alegría de tu pueblo, Que me gloríe con tu heredad.
6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
Como nuestros antepasados pecamos. Cometimos iniquidad. Nos portamos perversamente.
7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
Nuestros antepasados no entendieron tus maravillas en Egipto. No recordaron tus numerosas bondades, Sino se rebelaron junto al mar, en el mar Rojo.
8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
Pero Él los salvó por amor a su Nombre Para que fuera evidente su poder.
9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
Reprendió al mar Rojo Y lo secó, Y los condujo por las profundidades, Como por un desierto.
10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
Así los salvó de [la] mano del que [los] odiaba, Y los redimió de la mano del enemigo.
11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
Cubrieron las aguas a sus adversarios, No quedó ni uno de ellos.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
Entonces creyeron a sus Palabras, Y cantaron su alabanza.
13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
Muy pronto olvidaron sus obras. No esperaron su consejo.
14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
Con avidez desearon comer en el desierto, Y en lugar despoblado tentaron a ʼElohim.
15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
Él les dio lo que pidieron, Pero envió mortandad sobre ellos.
16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
Tuvieron envidia de Moisés en el campamento, Y de Aarón, el consagrado a Yavé.
17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
Se abrió la tierra Y se tragó a Datán, Y cubrió al grupo de Abiram.
18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
Un fuego se encendió contra su grupo. La llama devoró a los perversos.
19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
Hicieron un becerro en Horeb. Se postraron ante una imagen de fundición.
20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
Así cambiaron la Gloria de ellos Por la imagen de un becerro que come hierba.
21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
Olvidaron al ʼEL, su Salvador, Quien hizo grandes cosas en Egipto,
22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
Maravillas en la tierra de Cam, Portentos en el mar Rojo.
23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
Por tanto Él dijo que los destruiría. Si no fuera porque Moisés su escogido, Se puso en la brecha delante de Él Con la intención de que no los destruyera.
24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
Luego despreciaron [la] tierra deseable. No creyeron en la Palabra de Él,
25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
Sino murmuraron en sus tiendas. No escucharon la voz de Yavé.
26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
Por tanto les juró Que caerían en el desierto,
27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
Que dispersaría su descendencia entre las naciones Y los esparciría por las tierras.
28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
Se unieron también a Baal-peor Y comieron lo sacrificado a los muertos.
29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
Así [lo] provocaron a ira con sus obras, Y una mortandad irrumpió entre ellos.
30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
Pero Finees se levantó e intervino, Y la mortandad se detuvo,
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
Y le fue atribuido como justicia Por todas las generaciones para siempre.
32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
También [lo] provocaron a ira en las aguas de Meriba, Y salió mal Moisés por causa de ellos,
33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
Porque hicieron rebelar su espíritu, Y él habló precipitadamente con sus labios.
34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
No destruyeron a los pueblos, Como Yavé les mandó,
35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
Sino se mezclaron con gentiles. Aprendieron sus prácticas,
36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
Y sirvieron a sus ídolos, Los cuales fueron una trampa.
37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
Sacrificaron sus hijos y sus hijas a los demonios
38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
Y derramaron sangre inocente, La sangre de sus hijos y de sus hijas, A quienes sacrificaron a los ídolos de Canaán, Y la tierra fue contaminada con la sangre.
39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
Así se contaminaron con las prácticas de ellos, Y se prostituyeron con sus hechos.
40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
Por tanto la ira de Yavé se encendió contra su pueblo, Y Él repugnó su heredad.
41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
Los entregó en [la] mano de los gentiles, Y aquellos que los odiaban gobernaron sobre ellos.
42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
Sus enemigos también los oprimieron, Y fueron sometidos bajo su poder.
43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
Muchas veces los libró, Pero ellos se rebelaron contra su consejo en su designio, Y así se hundieron en su iniquidad.
44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
Sin embargo, Él miraba su angustia Y escuchaba su clamor.
45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
Recordaba su Pacto por amor a ellos, Y se compadecía según la grandeza de su misericordia.
46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
También promovió que fueran [objeto] de misericordia Por parte de todos los que los tenían cautivos.
47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
Oh Yavé, ʼElohim nuestro, sálvanos. Recógenos de entre las naciones, Para que demos gracias a tu santo Nombre Y nos gloriemos en tus alabanzas.
48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
¡Bendito sea Yavé, el ʼElohim de Israel, Desde la eternidad hasta la eternidad! Y todo el pueblo diga: ¡Amén! ¡Aleluya!
