Psalmien 106
1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Hallelú Yah. Celebrad a Yahvé porque es bueno, porque su misericordia es para siempre.
2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
¿Quién dirá las hazañas de Yahvé? ¿Pregonará todas sus alabanzas?
3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
Bienaventurados los que conservan sus estatutos y practican la justicia en todo tiempo.
4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
Señor, acuérdate de mí cuando muestres tu bondad para con tu pueblo; visítame cuando operes la salvación
5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
para que yo vea la felicidad de tus escogidos, me goce del gozo de tu pueblo y me gloríe con tu herencia.
6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
Hemos pecado lo mismo que nuestros padres; obramos el mal, fuimos impíos.
7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
Nuestros padres en Egipto no tuvieron en cuenta tus prodigios; no se acordaron de la multitud de tus favores, sino que se rebelaron contra el Altísimo junto al Mar Rojo.
8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
Pero Él los salvó a causa de su Nombre, para dar a conocer su poderío.
9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
Increpó al Mar Rojo y lo secó, y los condujo por entre las aguas como por un llano.
10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
Los sacó de las manos de sus aborrecedores, y los rescató del poder del enemigo.
11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
Las aguas cubrieron a sus adversarios, no quedó ni uno de ellos.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
Entonces creyeron a Sus palabras y cantaron Sus alabanzas.
13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
Pronto olvidaron las obras de Él, no aguardaron sus designios,
14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
sino que en el desierto se entregaron a su propia concupiscencia y en la soledad provocaron a Dios.
15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
Él les concedió lo que pedían, pero les envió la consunción.
16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
Luego envidiaron a Moisés en el campamento, y a Aarón, el santo de Yahvé.
17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
Y la tierra se abrió, y se tragó a Datan, y cubrió a la facción de Abirón.
18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
Y se encendió contra su banda un fuego; la llama devoró a los inicuos.
19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
Hicieron un becerro en Horeb, y adoraron una estatua de fundición;
20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
trocando su Gloria por la figura del buey harto de heno,
21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
olvidaron a Dios, que los había salvado y que había hecho portentos en Egipto,
22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
cosas maravillosas en la tierra de Cam, cosas estupendas junto al Mar Rojo.
23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
Los habría deshecho, si Moisés, escogido por Él, no se hubiese puesto en la brecha frente a Él, para apartar su furor a fin de que no los exterminase.
24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
Y despreciaron la tierra codiciable, no dando crédito a su palabra;
25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
y murmuraron en sus tiendas, no escucharon la voz de Yahvé.
26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
Mas Él con mano alzada les juró que los haría caer en el desierto;
27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
que haría caer a su descendencia entre los gentiles y los dispersaría por las tierras.
28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
Y se consagraron a Baalfegor, y comieron de las víctimas inmoladas a dioses muertos.
29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
Con tales delitos le provocaron a ira, y una plaga cayó sobre ellos.
30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
Pero se irguió Fineés, y ejerció la venganza, y la plaga cesó.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
Y esto le fue imputado a justicia por todas sus generaciones para siempre jamás.
32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
Y lo irritaron juntó a las aguas de Meribá; y a Moisés le fue mal por culpa de ellos;
33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
porque ellos exacerbaron su espíritu, y él dejó que sus labios hablaran inconsideradamente.
34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
No destruyeron los pueblos que Dios les había señalado;
35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
sino que se mezclaron con los gentiles, y aprendieron sus obras,
36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
y adoraron sus ídolos, que fueron para ellos un lazo;
37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
e inmolaron sus hijos y sus hijas a los demonios,
38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
derramando sangre inocente, la sangre de sus hijos y de sus hijas, que sacrificaron a los ídolos de Canaán; y la tierra quedó profanada por la sangre.
39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
Se contaminaron por sus actos y fornicaron con sus propias obras.
40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
Se encendió entonces la ira de Yahvé contra su pueblo, y abominó de su herencia;
41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
los entregó en manos de los gentiles, y fueron dominados por quienes los odiaban.
42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
Oprimidos por sus enemigos, tuvieron que doblegarse ante ellos.
43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
Muchas veces Él los salvó, mas ellos lo exasperaron por sus empeños, y se hundieron más en su iniquidad.
44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
Con todo, al percibir sus lamentos, fijaba Él los ojos en sus tribulaciones;
45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
en favor de ellos se acordaba de su alianza, y se arrepentía según la grandeza de su misericordia.
46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
Y los hacía objeto de la compasión de aquellos que los tenían en cautiverio.
47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
Sálvanos, Yahvé, Dios nuestro, y congréganos de en medio de las naciones, para que celebremos tu santo Nombre y nos gloriemos en tu alabanza.
48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
Bendito sea Yahvé, Dios de Israel, de siglo en siglo. Y todo el pueblo diga: Amén. ¡Hallelú Yah!
