Psalmien 106
1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Hvalite Gospoda. O zahvaljujte se Gospodu, ker je dober, kajti njegovo usmiljenje traja večno.
2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
Kdo lahko izreče mogočna Gospodova dela? Kdo lahko naznanja vso njegovo hvalo?
3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
Blagoslovljeni so tisti, ki se držijo sodbe in tisti, ki ob vseh časih ravna pravično.
4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
Spomni se me, oh Gospod, z naklonjenostjo, ki jo prinašaš svojemu ljudstvu. Oh obišči me s svojo rešitvijo duše,
5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
da lahko vidim dobro tvojega izbranca, da se lahko veselim v veselju tvojega naroda, da se lahko ponašam s tvojo dediščino.
6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
Grešili smo s svojimi očeti, zagrešili smo krivičnost, ravnali smo zlobno.
7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
Naši očetje v Egiptu niso razumeli tvojih čudežev, niso se spominjali množice tvojih milosti, temveč so ga dražili pri morju, celó pri Rdečem morju.
8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
Pa vendar jih je rešil zaradi svojega imena, da je lahko storil, da se spozna njegova mogočna moč.
9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
Oštel je tudi Rdeče morje in le-to se je posušilo, tako jih je vodil skozi globine kakor skozi divjino.
10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
Rešil jih je iz roke tistega, ki jih je sovražil in jih odkupil iz sovražnikove roke.
11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
Vode so pokrile njihove sovražnike; niti eden izmed njih ni preostal.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
Potem so verjeli njegovim besedam; peli so njegovo hvalo.
13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
Kmalu so pozabili njegova dela, niso čakali na njegov nasvet,
14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
temveč so silno hrepeneli v divjini in skušali Boga v puščavi.
15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
Dal jim je njihovo zahtevo, toda poslal je pustost v njihove duše.
16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
Zavidali so tudi Mojzesu v taboru in Aronu, Gospodovemu svetemu.
17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
Zemlja se je odprla in požrla Datána in pokrila Abirámovo druščino.
18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
V njuni druščini pa je bil vžgan ogenj, plamen je požgal zlobne.
19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
Naredili so tele na Horebu in oboževali ulito podobo.
20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
Tako so svojo slavo zamenjali v podobnost vola, ki jé travo.
21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
Pozabili so Boga, svojega rešitelja, ki je v Egiptu storil velike stvari,
22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
čudovita dela v Hamovi deželi in strašne stvari pri Rdečem morju.
23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
Zato je rekel, da jih bo uničil, če ne bi njegov izbranec Mojzes stal pred njim v vrzeli, da odvrne njegov bes, da jih ne bi uničil.
24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
Da, prezirali so prijetno deželo, niso verovali njegovi besedi,
25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
temveč so godrnjali v svojih šotorih in niso prisluhnili Gospodovemu glasu.
26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
Zato je dvignil svojo roko zoper njih, da jih zruši v divjini,
27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
da uniči njihovo seme tudi med narodi in da jih razkropi po deželah.
28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
Pridružili so se tudi k Báal Peórju in jedli žrtvovanje mrtvim.
29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
Tako so ga s svojimi domiselnostmi dražili do jeze, in mednje je vdrla nadloga.
30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
Potem se je dvignil Pinhás in izvršil sodbo in tako se je nadloga zaustavila.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
To mu je bilo šteto v pravičnost, vsem rodovom na vékomaj.
32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
Jezili so ga tudi pri vodah prepira, tako da se je zaradi njih za Mojzesa slabo izteklo,
33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
ker so dražili njegovega duha, tako da je s svojimi ustnicami nepremišljeno govoril.
34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
Niso pokončali narodov, glede katerih jim je Gospod zapovedal,
35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
temveč so bili pomešani med pogane in se naučili njihovih del.
36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
Služili so svojim malikom, ki so bili zanje past.
37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
Da, svoje sinove in svoje hčere so žrtvovali hudičem
38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
in prelivali nedolžno kri, celó kri svojih sinov in svojih hčera, ki so jih žrtvovali kánaanskim malikom, in dežela je bila oskrunjena s krvjo.
39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
Tako so bili omadeževani s svojimi lastnimi deli in se šli vlačuganje s svojo lastno domiselnostjo.
40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
Zato je bil zoper njegovo ljudstvo vžgan Gospodov bes, do take mere, da je preziral svojo lastno dediščino.
41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
Izročil jih je v roko poganov in tisti, ki so jih sovražili, so vladali nad njimi.
42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
Tudi njihovi sovražniki so jih zatirali in privedeni so bili v podjarmljenje, pod njihovo roko.
43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
Mnogokrat jih je osvobodil, toda dražili so ga s svojo namero in bili so ponižani zaradi svoje krivičnosti.
44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
Vendar ko je slišal njihovo vpitje, se je ozrl na njihovo stisko
45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
in zanje se je spomnil svoje zaveze in se pokesal glede na množico svojih usmiljenj.
46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
Pripravil jim je tudi usmiljenje pred vsemi tistimi, ki so jih odvedli ujete.
47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
Reši nas, oh Gospod, naš Bog in zberi nas izmed poganov, da se zahvaljujemo tvojemu svetemu imenu in da zmagujemo v tvojem hvaljenju.
48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
Blagoslovljen bodi Gospod, Izraelov Bog, od večnosti do večnosti in vse ljudstvo naj reče: »Amen. Hvalite Gospoda.«
