Psalmien 106
1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Halleluja! Prisa Herren, for han er god, for æveleg varer hans miskunn!
2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
Kven kann fullt ut nemna Herrens velduge verk, forkynna all hans lov?
3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
Sæle er dei som tek vare på det som rett er, den som gjer rettferd til kvar tid!
4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
Herre, kom meg i hug med den godhug du hev for ditt folk, gjesta meg med di frelsa!
5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
so eg kann skoda lukka åt dine utvalde, gleda meg med ditt folks gleda, rosa meg med din arv.
6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
Me hev synda med våre feder, me hev gjort ille, me hev vore ugudlege.
7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
Våre feder i Egyptarland agta ikkje på dine under, dei kom ikkje i hug dine mange nådegjerningar, men dei var tråssuge ved havet, ved Raudehavet.
8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
Men endå frelste han deim for sitt namn skuld, av di han vilde kunngjera si magt,
9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
og han truga Raudehavet so det vart turt, og han let deim ganga gjenom djupi som på slette marki,
10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
og han frelste deim frå hans hand som hata deim, og løyste deim ut or fiendehand,
11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
og vatn gøymde deira motstandarar, ikkje ein vart att av deim.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
Då trudde dei på ordi hans, då song dei hans lov.
13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
Men snart gløymde dei hans gjerningar, dei bia ikkje på hans råd;
14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
men dei fekk ein gir i seg i øydemarki, og dei freista Gud på den ubygde stad.
15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
Då gav han deim det dei vilde hava, men sende tærande sjukdom yver deira liv.
16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
Og dei vart ovundsjuke på Moses i lægret, på Aron, Herrens heilage.
17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
Då opna jordi seg og slukte Datan, og ho let seg att yver flokken åt Abiram,
18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
og det kveiktest eld på flokken deira, ein loge brende upp dei ugudlege.
19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
Dei gjorde ein kalv ved Horeb og tilbad eit støypt bilæte,
20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
og dei bytte burt si æra for bilætet av ein ukse som et gras.
21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
Dei gløymde Gud, sin frelsar, som hadde gjort store ting i Egyptarland,
22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
undergjerningar i Khams land, skræmelege ting ved Raudehavet.
23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
Og han tenktest til å tyna deim, dersom ikkje Moses, hans utvalde, hadde kasta seg imillom for hans åsyn til å avvenda hans vreide, at han ikkje skulde øydeleggja.
24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
Og dei vanvyrde det herlege landet, dei trudde ikkje ordet hans,
25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
og dei knurra i sine tjeld, høyrde ikkje på Herrens røyst.
26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
Då lyfte han si hand imot deim til å slå deim ned i øydemarki,
27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
og slå deira etterkomarar ned millom heidningarne og spreida deim kring i landi.
28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
Og dei batt seg saman med Ba’al-Peor, og dei åt av offer til dei daude,
29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
og dei vekte harm ved si åtferd, og ei plåga braut ut millom deim.
30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
Då stod Pinehas fram og heldt dom, og plåga stilltest;
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
og det vart rekna honom til rettferd frå ætt til ætt æveleg.
32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
Og dei vekte vreide ved Meribavatnet, og det gjekk Moses ille for deira skuld;
33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
for dei var tråssuge mot hans ande, og han tala tankelaust med sine lippor.
34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
Dei øydelagde ikkje dei folki som Herren hadde tala med deim um,
35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
men dei blanda seg med heidningarne og lærde deira gjerningar,
36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
og dei tente deira avgudar, og desse vart deim til ei snara,
37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
og dei ofra sine søner og døtter til magterne,
38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
og dei rende ut skuldlaust blod, blod av sine søner og døtter som dei ofra til Kana’ans avgudar, og landet vart vanhelga med blodskuld.
39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
Og dei vart ureine ved sine gjerningar og dreiv hor ved si åtferd.
40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
Då loga Herrens vreide upp imot hans folk, og han stygdest ved sin arv.
41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
Og han gav deim i handi på heidningar, og dei som hata deim, vart herrar yver deim,
42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
og deira fiendar trengde deim, og dei laut bøygja seg under deira hand.
43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
Mange gonger fria han deim ut, men dei var tråssuge og sjølvrådige, og dei kom reint i vesaldom for si misgjerning.
44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
Men han såg til deim då dei var i naud, med di han høyrde deira klagerop.
45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
Og han kom i hug si pakt for deim, og han ynkast etter si store miskunn.
46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
Og han let deim finna miskunn hjå alle som hadde fanga deim.
47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
Frels oss, Herre vår Gud, og samla oss frå heidningarne, so me kann prisa ditt heilage namn, rosa oss av ditt lov!
48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
Lova vere Herren, Israels Gud, frå æva og til æva! Og alt folket segje: Amen. Halleluja!
