Psalmien 106

1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Hallelujah! Bekennet Jehovah, denn Er ist gut, denn Seine Barmherzigkeit ist in Ewigkeit.

2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

Wer kann aussagen die Machttaten Jehovahs, kann hören lassen all Sein Lob?

3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

Selig, die das Recht halten und Gerechtigkeit tun alle Zeit!

4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

Gedenke mein, Jehovah, mit dem Wohlgefallen für Dein Volk, und suche mich heim mit Deinem Heil.

5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

Daß ich sehe das Gute Deiner Auserwählten, daß ich fröhlich sei in der Fröhlichkeit Deiner Völkerschaften, mich rühme mit Deinem Erbe.

6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

Wir sündigten mit unseren Vätern, wir haben Missetat, Ungerechtigkeit begangen.

7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

Unsere Väter in Ägypten begriffen Deine Wunder nicht, gedachten nicht Deiner vielen Barmherzigkeit, und sie widersetzten sich am Meer, am Meere des Schilfs.

8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

Er aber rettete sie um Seines Namens willen, um Seine Macht kund zu tun.

9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

Und Er bedrohte das Schilfmeer, und es trocknete aus, und Er ließ sie durch Abgründe gehen wie durch die Wüste.

10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

Und Er rettete sie aus des Hassers Hand, und aus des Feindes Hand erlöste Er sie.

11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

Und Wasser bedeckten ihre Dränger, nicht einer blieb von ihnen übrig.

12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

Und sie glaubten an Seine Worte, sie sangen Sein Lob.

13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

Eilig hatten Seine Werke sie vergessen, warteten nicht auf Seinen Ratschluß.

14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

Und es gelüstete sie in der Wüste ein Gelüste, und sie versuchten Gott im Wüstenland.

15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

Und Er gab ihnen ihr Erbetenes, sandte aber Magerkeit in ihre Seele.

16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

Und sie eiferten wider Mose in dem Lager, wider Aharon, den Heiligen Jehovahs.

17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

Die Erde tat sich auf und verschlang Dathan und überdeckte Abirams Gemeinde.

18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

Und es brannte Feuer in ihrer Gemeinde, und die Flamme entflammte die Ungerechten.

19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

Am Choreb machten sie ein Kalb und beteten das Gußbild an,

20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

Und sie vertauschten ihre Herrlichkeit mit dem Vorbilde eines Ochsen, der das Kraut frißt.

21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

Sie vergaßen des Gottes, Der sie gerettet, Der in Ägypten Großes tat.

22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

Wunder im Lande Cham, Furchtbares an dem Meere des Schilfs.

23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

Und Er sagte, Er wollte sie vernichten, wenn Mose, Sein Auserwählter, nicht vor Ihm vor den Riß gestanden wäre, um Seinen Grimm vom Verderben zurückzuwenden.

24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

Und sie verschmähten das begehrte Land, sie glaubten Seinem Worte nicht.

25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

Und sie beschwerten sich in ihren Zelten, und hörten nicht auf Jehovahs Stimme.

26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

Und Er hob Seine Hand auf wider sie, sie zu fällen in der Wüste.

27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

Und ihren Samen unter die Völkerschaften fallen zu lassen, und sie in die Länder zu zersprengen.

28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

Und sie klammerten sich an Baal-Peor und aßen die Opfer der Toten.

29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

Und reizten Ihn durch ihr Tun, daß eine Plage ausbrach unter ihnen.

30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

Und Phinechas stand da und schlichtete, und der Plage ward Einhalt getan.

31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

Und ihm ward es zur Gerechtigkeit gerechnet ins Geschlecht und Geschlecht in Ewigkeit.

32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

Und sie reizten zur Entrüstung am Wasser Meribah, und es war übel mit Mose um ihretwillen.

33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

Denn sie erbitterten den Geist ihm, und es entfuhr seinen Lippen.

34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

Sie vernichteten die Völker nicht, wie Jehovah zu ihnen gesprochen hatte,

35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

Und vermengten sich mit den Völkerschaften und lernten ihr Tun;

36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

Und sie dienten ihren Götzenbildern und sie wurden ihnen zum Fallstrick.

37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

Und sie opferten den Dämonen ihre Söhne und Töchter.

38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

Und sie vergossen unschuldig Blut, das Blut ihrer Söhne und ihrer Töchter, die sie den Götzenbildern Kanaans opferten, und das Land ward durch Blut entheiligt.

39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

Und sie verunreinigten sich durch ihre Werke, und buhlten durch ihr Tun.

40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

Und es entbrannte Jehovahs Zorn wider Sein Volk, und Sein Erbe ward Ihm zum Greuel.

41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

Und Er gab sie in der Völkerschaften Hand, und ihre Hasser herrschten über sie.

42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

Und ihre Feinde unterdrückten sie, und sie wurden unter ihre Hand gebeugt.

43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

Viel Male errettete Er sie, doch sie widersetzten sich in ihrem Ratschlusse, und schwanden dahin in ihrer Missetat.

44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

Und Er sah ihre Drangsal, wie Er ihren Angstschrei hörte.

45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

Und Er gedachte ihnen an Seinen Bund, und es gereute Ihn nach Seiner vielen Barmherzigkeit.

46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

Und Er ließ sie Erbarmen finden vor allen, die sie gefangen führten.

47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

Rette uns, Jehovah, unser Gott, und bringe uns zusammen aus den Völkerschaften, auf daß wir bekennen den Namen Deiner Heiligkeit und preisen Dein Lob.

48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!

Gesegnet sei Jehovah, der Gott Israels, von Ewigkeit und zu Ewigkeit! und alles Volk spreche: Amen. Hallelujah!