Psalmien 106
1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Alléluia! Rendez hommage à l’Eternel, car sa grâce dure à jamais.
2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
Qui saura dire la toute-puissance de l’Eternel, exprimer toute sa gloire?
3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
Heureux ceux qui respectent le droit, pratiquent la justice en tout temps!
4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
Souviens-toi de moi, ô Eternel, dans ta bienveillance pour ton peuple, veille sur moi, par ta protection,
5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
pour que je puisse voir le bonheur de tes élus, me réjouir de la joie de ton peuple, me glorifier de concert avec ton héritage.
6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
Nous avons péché tout comme nos pères, nous avons mal agi, nous sommes coupables!
7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
Nos pères, en Egypte, n’ont pas compris tes miracles, ni gardé le souvenir de tes nombreux bienfaits! Ils se révoltèrent aux bords de la mer, de la mer des Joncs.
8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
Lui cependant les secourut à cause de son nom, pour faire connaître sa puissance.
9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
Il apostropha la mer des Joncs, et elle se dessécha, il leur fit traverser les flots comme une terre nue.
10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
Il leur porta secours contre l’oppresseur, les délivra de la main de l’ennemi.
11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
Les eaux recouvrirent leurs persécuteurs, pas un d’entre eux n’en réchappa.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
Alors ils eurent foi en ses paroles, et chantèrent ses louanges.
13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
Bien vite ils oublièrent ses œuvres; ils ne mirent pas leur attente dans ses desseins.
14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
Ils furent pris d’ardentes convoitises dans le désert, et mirent Dieu à l’épreuve dans la solitude.
15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
Il leur accorda ce qu’ils réclamaient, mais envoya la consomption dans leurs organes.
16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
Ils furent jaloux de Moïse dans le camp, d’Aaron, le saint de l’Eternel.
17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
La terre, s’entrouvrant, engloutit Dathan, elle se referma sur la bande d’Abirâm.
18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
Un feu consuma leur troupe, une flamme embrasa les impies.
19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
Ils fabriquèrent un veau près du Horeb, et se prosternèrent devant une idole en fonte.
20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
Ils troquèrent ainsi leur gloire contre l’effigie d’un bœuf qui broute l’herbe.
21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
Ils avaient oublié Dieu, leur sauveur, qui avait accompli de si grandes choses en Egypte,
22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
des merveilles dans le pays de Cham, de formidables prodiges près de la mer des Joncs.
23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
Il parlait de les anéantir, si Moïse, son élu, ne se fût placé sur la brèche devant lui, pour détourner sa colère prête à tout détruire.
24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
Puis ils montrèrent du dédain pour un pays délicieux, n’ayant pas foi en sa parole.
25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
Ils murmurèrent dans leurs tentes, n’écoutèrent point la voix de l’Eternel;
26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
et il leva la main contre eux pour jurer qu’il les ferait succomber dans le désert,
27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
qu’il rejetterait leurs descendants parmi les nations, et les disperserait dans leurs contrées.
28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
Ils se prostituèrent à Baal-Peor, et mangèrent des sacrifices offerts à des dieux inanimés.
29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
Ils déchaînèrent la colère par leurs actes, et un fléau fit irruption parmi eux.
30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
Mais Phinéas se leva pour faire justice, et le fléau cessa de sévir.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
Cette action lui fut comptée comme un mérite, d’âge en âge, jusque dans l’éternité.
32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
Ils suscitèrent le courroux divin aux eaux de Meriba, et il advint du mal à Moïse à cause d’eux.
33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
Car ils furent rebelles à l’esprit de Dieu, et ses lèvres prononcèrent l’arrêt.
34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
Ils n’exterminèrent point les nations que l’Eternel leur avait désignées.
35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
Ils se mêlèrent aux peuples et s’inspirèrent de leurs coutumes,
36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
adorant leurs idoles, qui devinrent pour eux un piège.
37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
Ils sacrifièrent leurs fils et leurs filles aux démons,
38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
répandirent du sang innocent, le sang de leurs fils et de leurs filles, qu’ils immolaient aux idoles de Canaan, et le pays fut déshonoré par des flots de sang.
39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
Ils se souillèrent par leurs œuvres, et leurs actes furent une longue prostitution.
40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
La colère de l’Eternel s’alluma contre son peuple, et il prit en horreur son héritage.
41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
Il les livra au pouvoir des nations, ceux qui les haïssaient devinrent leurs maîtres.
42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
Leurs ennemis les opprimèrent, et les firent plier sous leur joug.
43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
Maintes fois Dieu les délivra, mais ils redevenaient rebelles de propos délibéré, et tombaient en décadence par leurs fautes.
44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
Il devenait attentif à leur détresse, quand il entendait leurs supplications,
45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
se souvenant, pour leur bien, de son alliance, et se laissant fléchir dans son infinie miséricorde.
46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
Il émouvait la pitié en leur faveur chez tous ceux qui les retenaient captifs.
47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
Viens à notre secours, Eternel, notre Dieu, rassemble-nous d’entre les nations, pour que nous rendions hommage à ton saint nom, et cherchions notre gloire dans tes louanges.
48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
Béni soit l’Eternel, le Dieu d’Israël, d’éternité en éternité, et que le peuple tout entier dise: "Amen! Alléluia!"
