Psalmien 106
1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Praise ye the LORD. O give thanks unto the LORD; for he is good: for his mercy [endureth] for ever.
2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
Who can utter the mighty acts of the LORD, or shew forth all his praise?
3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
Blessed are they that keep judgment, and he that doeth righteousness at all times.
4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
Remember me, O LORD, with the favour that thou bearest unto thy people; O visit me with thy salvation:
5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
That I may see the prosperity of thy chosen, that I may rejoice in the gladness of thy nation, that I may glory with thine inheritance.
6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
We have sinned with our fathers, we have committed iniquity, we have done wickedly.
7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
Our fathers understood not thy wonders in Egypt; they remembered not the multitude of thy mercies; but were rebellious at the sea, even at the Red Sea.
8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
Nevertheless he saved them for his name’s sake, that he might make his mighty power to be known.
9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
He rebuked the Red Sea also, and it was dried up: so he led them through the depths, as through a wilderness.
10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
And he saved them from the hand of him that hated them, and redeemed them from the hand of the enemy.
11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
And the waters covered their adversaries: there was not one of them left.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
Then believed they his words; they sang his praise.
13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
They soon forgat his works; they waited not for his counsel:
14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
But lusted exceedingly in the wilderness, and tempted God in the desert.
15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
And he gave them their request; but sent leanness into their soul.
16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
They envied Moses also in the camp, [and] Aaron the saint of the LORD.
17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
The earth opened and swallowed up Dathan, and covered the company of Abiram.
18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
And a fire was kindled in their company; the flame burned up the wicked.
19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
They made a calf in Horeb, and worshipped a molten image.
20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
Thus they changed their glory for the likeness of an ox that eateth grass.
21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
They forgat God their saviour, which had done great things in Egypt;
22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
Wondrous works in the land of Ham, [and] terrible things by the Red Sea.
23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
Therefore he said that he would destroy them, had not Moses his chosen stood before him in the breach, to turn away his wrath, lest he should destroy [them].
24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
Yea, they despised the pleasant land, they believed not his word;
25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
But murmured in their tents, and hearkened not unto the voice of the LORD.
26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
Therefore he lifted up his hand unto them, that he would overthrow them in the wilderness:
27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
And that he would overthrow their seed among the nations, and scatter them in the lands.
28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
They joined themselves also unto Baal-peor, and ate the sacrifices of the dead.
29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
Thus they provoked him to anger with their doings; and the plague brake in upon them.
30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
Then stood up Phinehas, and executed judgment: and so the plague was stayed.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
And that was counted unto him for righteousness, unto all generations for evermore.
32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
They angered him also at the waters of Meribah, so that it went ill with Moses for their sakes:
33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
Because they were rebellious against his spirit, and he spake unadvisedly with his lips.
34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
They did not destroy the peoples, as the LORD commanded them;
35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
But mingled themselves with the nations, and learned their works:
36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
And they served their idols; which became a snare unto them:
37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
Yea, they sacrificed their sons and their daughters unto demons,
38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
And shed innocent blood, even the blood of their sons and of their daughters, whom they sacrificed unto the idols of Canaan; and the land was polluted with blood.
39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
Thus were they defiled with their works, and went a whoring in their doings.
40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
Therefore was the wrath of the LORD kindled against his people, and he abhorred his inheritance.
41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
And he gave them into the hand of the nations; and they that hated them ruled over them.
42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
Their enemies also oppressed them, and they were brought into subjection under their hand.
43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
Many times did he deliver them; but they were rebellious in their counsel, and were brought low in their iniquity.
44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
Nevertheless he regarded their distress, when he heard their cry:
45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
And he remembered for them his covenant, and repented according to the multitude of his mercies.
46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
He made them also to be pitied of all those that carried them captives.
47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
Save us, O LORD our God, and gather us from among the nations, to give thanks unto thy holy name, and to triumph in thy praise.
48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
Blessed be the LORD, the God or Israel, from everlasting even to everlasting. And let all the people say, Amen. Praise ye the LORD.
