Psalmien 106
1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Hallelujah! Give thanks to the Lord for his goodness, for his kindness endures forever.
2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
Who can describe his heroic deeds, or publish all his praise?
3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
Happy they who act justly, and do righteousness evermore.
4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
Remember me, Lord, as you remember your people, and visit me with your gracious help.
5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
May I see the good fortune of your elect, may I share in the joy of your nation, and in the pride of your heritage.
6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
We, like our fathers, have sinned, we have done perversely and wickedly
7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
In the land of Egypt our fathers, all heedless of your wonders, and unmindful of your great kindness, at the Red Sea defied the Most High.
8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
But true to his name he saved them, in order to show his might.
9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
He rebuked the Red Sea, and it dried; they marched through the depths as through desert,
10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
saved from the hand of the hostile, redeemed from the hand of the foe.
11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
The waters covered their enemies: not one of them was left.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
So then they believed in his words, and began to sing his praise.
13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
But soon they forgot his deeds: they did not wait for his counsel.
14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
Their greed was ravenous in the desert; they put God to the test in the wilderness.
15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
He gave them the thing they had asked for, but sent wasting disease among them.
16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
The camp grew jealous of Moses and of Aaron, holy one of the Lord.
17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
The earth opened and swallowed up Dathan, and covered Abiram’s company.
18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
Fire broke out on their company, flame kindled upon the wicked.
19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
They made a calf in Horeb, and bowed to the molten image.
20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
They exchanged their glorious God for the image of ox that eats grass.
21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
They forgot the God who had saved them by mighty deeds in Egypt
22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
Wonders in the land of Ham, terrors by the Red Sea.
23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
So he vowed, and would have destroyed them, but for Moses his elect, who stepped into the breach before him, to divert his deadly wrath.
24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
They spurned the delightsome land, they refused to believe in his word.
25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
They grumbled in their tents, would not listen to the voice of the Lord.
26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
So he swore with uplifted hand to lay them low in the wilderness;
27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
to disperse their seed among heathen, to scatter them over the world.
28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
Then they joined them to Baal of Peor, and ate what was offered the dead.
29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
They provoked him to wrath by their deeds, and plague broke out among them.
30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
Then Phinehas stood between, and so the plague was stayed;
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
and it was counted to him for righteousness unto all generations forever.
32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
They angered him at the waters of Meribah, through them it went ill with Moses.
33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
They rebelled against his spirit, and he uttered speech that was rash.
34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
They did not destroy the nations, as the Lord had commanded them;
35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
but they mingled with the heathen, and learned to do as they did.
36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
Their idol gods they worshipped, and they were ensnared by them.
37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
They sacrificed their sons and their daughters to the demons.
38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
They poured out innocent blood the blood of their sons and daughters whom they offered to Canaan’s idols, and the land was polluted with blood.
39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
They became unclean by their works, and adulterous in their deeds.
40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
Then the Lord’s fury was on his people, filled with horror at his inheritance.
41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
He delivered them to the heathen, to the sway of those who hated them.
42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
Their enemies oppressed them, and subdued them under their hand.
43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
Many a time he saved them, but they rebelled at his counsel, and were brought low by their wrongdoing.
44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
Yet he looked upon their distress, when he heard their cry.
45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
He remembered his covenant, and, in his great kindness, relented.
46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
He caused them to be pitied by all who carried them captive.
47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
Save us, O Lord our God, and gather us out of the nations, to give thanks to your holy name, and to make our boast of your praise.
48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
Blessed be the Lord, the God of Israel, from everlasting to everlasting. And let all the people say ‘Amen.’ Praise the Lord.
