Psalmien 106
1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Alleluia. Give thanks to the Lord; for he is good: for his mercy [endures] for ever.
2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
Who shall tell the mighty acts of the Lord? [who] shall cause all his praises to be heard?
3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
Blessed are they that keep judgment, and do righteousness at all times.
4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
Remember us, O Lord, with the favor [you have] to your people: visit us with your salvation;
5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
that we may behold the good of your elect, that we may rejoice in the gladness of your nation, that we may glory with your inheritance.
6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
We have sinned with our fathers, we have transgressed, we have done unrighteously.
7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
Our fathers in Egypt understood not your wonders, and remembered not the multitude of your mercy; but provoked [him] as they went up by the Red Sea.
8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
Yet he saved them for his name's sake, that he might cause his mighty power to be known.
9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
And he rebuked the Red Sea, and it was dried up: so he led them through the deep as through the wilderness.
10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
And he saved them out of the hand of them that hated [them], and redeemed them out of the hand of the enemy.
11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
The water covered those that oppressed them: there was not one of them left.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
Then they believed his words, and celebrated his praise.
13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
They made haste, they forgot his works; they waited not for his counsel.
14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
And they lusted exceedingly in the wilderness, and tempted God in the dry [land].
15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
And he gave them their request, and sent fullness into their souls.
16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
They provoked Moses also in the camp, and Aaron the holy one of the Lord.
17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
The earth opened and swallowed up Dathan, and closed upon the congregation of Abiron.
18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
And a fire was kindled in their congregation, and a flame burnt up the sinners.
19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
And they made a calf in Choreb, and worshipped the graven image,
20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
and they changed their glory into the similitude of a calf that feeds on grass.
21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
They forgot God that saved them, who had wrought great deeds in Egypt;
22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
wondrous [works] in the land of Cham, and terrible things at the Red Sea.
23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
So he said that he would have destroyed them, had not Moses his chosen stood before him in the breach, to turn [him] away from the fierceness of his anger, so that he should not destroy them.
24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
Moreover they set at nothing the desirable land, and believed not his word.
25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
And they murmured in their tents: they listened not to the voice of the Lord.
26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
So he lifted up his hand against them, to cast them down in the wilderness;
27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
and to cast down their seed among the nations, and to scatter them in the countries.
28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
They were joined also to Beelphegor, and ate the sacrifices of the dead. And they provoked him with their devices;
29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
and destruction, was multiplied among them.
30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
Then Phinees stood up, and made atonement: and the plague ceased.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
And it was counted to him for righteousness, to all generations for ever.
32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
They provoked him also at the water of Strife, and Moses was hurt for their sakes;
33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
for they provoked his spirit, and he spoke [unadvisedly] with his lips.
34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
They destroyed not the nations which the Lord told them [to destroy];
35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
but were mingled with the heathen, and learned their works.
36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
And they served their graven images; and it became an offense to them.
37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
And they sacrificed their sons and their daughters to devils,
38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
and shed innocent blood, the blood of their sons and daughters, whom they sacrificed to the idols of Chanaan; and the land was defiled with blood.
39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
and was polluted with their works; and they went a whoring with their own devices.
40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
So the Lord was very angry with his people, and he abhorred his inheritance.
41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
And he delivered them into the hands of [their] enemies; and they that hated them ruled over them.
42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
Ands their enemies oppressed them, and they were brought down under their hands.
43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
Many a time he delivered them; but they provoked him by their counsel, and they were brought low by their iniquities.
44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
You the Lord looked upon their affliction, when he heard their petition.
45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
And he remembered his covenant, and repented according to the multitude of his mercy.
46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
And he caused them to be pitied in the sight of all who carried them captive.
47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
Save us, O Lord our God, and gather us from among the heathen, that we may give thanks to your holy name, that we may glory in your praise.
48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
Blessed be the Lord God of Israel from everlasting and to everlasting; and all the people shall say, Amen, Amen.
