Psalmien 106

1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Halleluja! Looft Jahweh, want Hij is goed En zijn genade duurt eeuwig!

2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

Wie kan Jahweh’s machtige daden vermelden, En heel zijn glorie verkonden?

3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

Gelukkig hij, die de wet onderhoudt, En altijd het goede blijft doen!

4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

Wees ons indachtig, o Jahweh, Om uw liefde voor uw volk; Zoek ons op met uw heil,

5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

Opdat wij het geluk uwer vrienden aanschouwen, Met uw blijde volk ons verblijden, Met uw erfdeel mogen roemen!

6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

Ach, wij hebben gezondigd met onze vaderen, Wij hebben misdreven en kwaad gedaan!

7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

Onze vaderen in Egypte Hebben al niet op uw wonderen gelet; En zonder aan uw talrijke gunsten te denken, Zich bij de Rode Zee tegen den Allerhoogste verzet!

8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

Toch redde Hij hen om wille van zijn Naam, En om zijn almacht te tonen:

9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

Hij bedreigde de Rode Zee, ze liep droog, Hij leidde hen tussen de golven als door een uitgedroogd land.

10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

Hij redde hen uit de hand van hun haters, Verloste hen uit de macht van hun vijand;

11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

De wateren spoelden over hun vijanden heen, En geen bleef er over!

12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

Toen sloegen ze geloof aan zijn woorden, En zongen zijn lof.

13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

Maar spoedig waren ze weer zijn werken vergeten, En wachtten zijn raadsbesluiten niet af;

14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

Ze gaven zich in de woestijn aan hun gulzigheid over, En stelden God op de proef in de steppe.

15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

Hij schonk hun wat ze Hem vroegen, Maar Hij liet ze er spoedig van walgen.

16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

Daarna werden ze in hun kamp afgunstig op Moses, En op Aäron, aan Jahweh gewijd.

17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

Maar de aarde spleet open, zwolg Datan in, En bedolf de bent van Abiram;

18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

Vuur verbrandde hun aanhang, Vlammen verteerden de bozen!

19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

Dan maakten ze een kalf bij de Horeb, En wierpen zich voor een afgietsel neer;

20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

Ze verruilden hun Glorie Voor het beeld van een grasvretend rund.

21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

Ze vergaten God, hun Verlosser Die grote dingen in Egypte had gedaan,

22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

Wonderwerken in het land van Cham, Ontzaglijke daden bij de Rode Zee.

23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

En zeker had Hij hun verdelging beslist, Als Moses, zijn geliefde, er niet was geweest; Maar deze stelde zich tegen Hem in de bres, Om Hem te weerhouden, hen in zijn toorn te vernielen.

24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

Later versmaadden ze het heerlijke land, En sloegen geen geloof aan zijn woord;

25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

Ze begonnen in hun tenten te morren, En luisterden niet naar Jahweh’s stem.

26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

Toen stak Hij zijn hand tegen hen op: Hij zou ze neerslaan in de woestijn,

27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

Hun zaad verstrooien onder de volken, Ze over vreemde landen verspreiden!

28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

Dan weer koppelden ze zich aan Báal-Peor, En aten de offers van levenloze wezens;

29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

Ze tergden Hem door hun gedrag, Zodat er een slachting onder hen woedde.

30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

Toen trad Pinechas op, om de misdaad te wreken, En de slachting hield op;

31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

Het werd hem tot verdienste gerekend, Van geslacht tot geslacht voor altijd.

32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

Ook bij de wateren van Meriba hebben ze Hem getergd, En ging het Moses om hunnentwil slecht:

33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

Want ze hadden zijn stemming verbitterd, Zodat hem onbezonnen woorden ontsnapten.

34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

Ook verdelgden ze de volkeren niet, Zoals Jahweh het hun had bevolen;

35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

Maar ze vermengden zich met de heidenen, En leerden hun gewoonten aan:

36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

Ze vereerden hun beelden, en die werden hun strik;

37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

Ze brachten hun zonen en dochters aan de goden ten offer;

38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

Ze gingen onschuldig bloed vergieten, Het bloed van hun zonen en dochters; Ze offerden het aan de beelden van Kanaän, En het land werd door hun bloedschuld ontwijd.

39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

Zo bezoedelden ze zich door eigen maaksels, En dreven overspel met het werk hunner handen!

40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

Toen werd Jahweh vergramd op zijn volk, En zijn erfdeel begon Hem te walgen:

41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

Hij leverde ze aan de heidenen uit, En hun haters werden hun meesters;

42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

Ze werden verdrukt door hun vijand, Moesten bukken onder hun macht.

43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

En al bracht Hij hun telkens verlossing, Ze bleven in hun opstand volharden! Maar werden ze door hun misdaad vermorzeld,

44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

Dan zag Hij neer op hun nood, zodra Hij hun smeken vernam;

45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

Dan was Hij voor hen zijn verbond weer indachtig, Had deernis met hen naar zijn grote ontferming;

46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

Dan liet Hij hen genade vinden, Bij die hen hadden weggevoerd.

47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

Ach, red ons Jahweh, onze God, En breng ons uit het land der heidenen samen: Opdat wij uw heilige Naam mogen danken, En uw heerlijkheid prijzen!

48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!

Gezegend zij Jahweh, Israëls God, van eeuwigheid tot eeuwigheid! Laat heel het volk het herhalen: Amen! Halleluja!