Psalmien 106
1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Halleluja! Lov HERREN, thi han er god, thi hans Miskundhed varer evindelig!
2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
Hvo kan opregne HERRENS vældige Gerninger, finde Ord til at kundgøre al hans Pris?
3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
Salige de, der holder paa Ret, som altid øver Retfærdighed!
4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
Husk os, HERRE, naar dit Folk finder Naade, lad os faa godt af din Frelse,
5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
at vi maa se dine Udvalgtes Lykke, glæde os ved dit Folks Glæde og med din Arvelod prise vor Lykke!
6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
Vi syndede som vore Fædre, handlede ilde og gudløst.
7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
Vore Fædre i Ægypten ænsede ej dine Undere, kom ikke din store Miskundhed i Hu, stod den Højeste imod ved det røde Hav.
8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
Dog frelste han dem for sit Navns Skyld, for at gøre sin Vælde kendt;
9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
han trued det røde Hav, og det tørrede ud, han førte dem gennem Dybet som gennem en Ørk;
10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
han fried dem af deres Avindsmænds Haand og udløste dem fra Fjendens Haand;
11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
Vandet skjulte dem, som trængte dem, ikke een blev tilbage af dem;
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
da troede de paa hans Ord og kvad en Sang til hans Pris.
13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
Men de glemte snart hans Gerninger, biede ej paa hans Raad;
14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
de grebes af Attraa i Ørkenen, i Ødemarken fristed de Gud;
15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
saa gav han dem det, de kræved, og sendte dem Lede i Sjælen.
16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
De bar Avind mod Moses i Lejren, mod Aron, HERRENS hellige;
17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
Jorden aabned sig, slugte Datan, lukked sig over Abirams Flok;
18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
Ilden rasede i deres Flok, Luen brændte de gudløse op.
19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
De laved en Kalv ved Horeb og tilbad det støbte Billed;
20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
de bytted deres Herlighed bort for et Billed af en Okse, hvis Føde er Græs;
21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
de glemte Gud, deres Frelser, som øvede store Ting i Ægypten,
22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
Undere i Kamiternes Land, frygtelige Ting ved det røde Hav.
23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
Da tænkte han paa at udrydde dem, men Moses, hans udvalgte Mand, stilled sig i Gabet for hans Aasyn for at hindre, at hans Vrede lagde øde.
24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
De vraged det yndige Land og troede ikke hans Ord,
25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
men knurrede i deres Telte og hørte ikke paa HERREN;
26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
da løfted han Haanden og svor at lade dem falde i Ørkenen,
27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
splitte deres Sæd blandt Folkene, sprede dem rundt i Landene.
28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
De holdt til med Ba'al-Peor og aad af de dødes Ofre;
29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
de krænked ham med deres Gerninger, og Plage brød løs iblandt dem.
30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
Da stod Pinehas frem og holdt Dom, og Plagen blev bragt til at standse,
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
og det regnedes ham til Retfærdighed fra Slægt til Slægt, evindelig.
32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
De vakte hans Vrede ved Meribas Vand, og for deres Skyld gik det Moses ilde;
33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
thi de stod hans Aand imod, og han talte uoverlagte Ord.
34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
De udrydded ikke de Folk, som HERREN havde sagt, de skulde,
35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
med Hedninger blanded de sig og gjorde deres Gerninger efter;
36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
deres Gudebilleder dyrkede de, og disse blev dem en Snare;
37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
til Dæmonerne ofrede de, og det baade Sønner og Døtre;
38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
de udgød uskyldigt Blod, deres Sønners og Døtres Blod, som de ofred til Kana'ans Guder, og Landet blev smittet ved Blod;
39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
de blev urene ved deres Gerninger, bolede ved deres idrætter.
40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
Da blev HERREN vred paa sit Folk og væmmedes ved sin Arv;
41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
han gav dem i Folkenes Haand, deres Avindsmænd blev deres Herrer;
42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
deres Fjender voldte dem Trængsel, de kuedes under deres Haand.
43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
Han frelste dem Gang paa Gang, men de stod egensindigt imod og sygnede hen i Brøden;
44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
dog saa han til dem i Trængslen, saa snart han hørte dem klage;
45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
han kom sin Pagt i Hu og ynkedes efter sin store Miskundhed;
46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
han lod dem finde Barmhjertighed hos alle, der tog dem til Fange.
47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
Frels os, HERRE vor Gud, du samle os sammen fra Folkene, at vi maa love dit hellige Navn, med Stolthed synge din Pris.
48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
Lovet være HERREN, Israels Gud, fra Evighed og til Evighed! Og alt Folket svare Amen!
