Psalmien 106

1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Priser Herren! thi han er god, thi hans Miskundhed varer evindelig.

2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

Hvo kan udsige Herrens vældige Gerninger, forkynde al hans Pris?

3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

Salige ere de, som holde over Ret, og den, som øver Retfærdighed alle Tider.

4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

Herre! kom mig i Hu med din Kærlighed til dit Folk, besøg mig med din Frelse,

5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

at jeg maa skue dine udvalgtes Lykke, glæde mig ved dit Folks Glæde, prise mig lykkelig i Samfund med din Arv.

6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

Vi have syndet med vore Fædre, vi have handlet ilde og gjort Ugudelighed.

7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

Vore Fædre i Ægypten vilde ikke forstaa dine underfulde Gerninger, de kom ikke din store Miskundhed i Hu, men vare genstridige ved Havet, ved det røde Hav.

8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

Dog frelste han dem for sit Navns Skyld, for at kundgøre sin Magt.

9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

Og han truede det røde Hav, og det blev tørt, og han lod dem gaa igennem Dybet som igennem Ørken.

10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

Og han frelste dem af Avindsmandens Haand og genløste dem af Fjendens Haand.

11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

Og Vandene skjulte deres Modstandere, der blev ikke een tilovers af dem.

12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

Da troede de paa hans Ord, de sang hans Pris.

13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

Dog glemte de hans Gerninger snart, de biede ikke paa hans Raad.

14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

Men de fik stor Begærlighed i Ørken og fristede Gud i det øde Land.

15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

Da gav han dem det, de begærede, men lod deres Liv tæres hen.

16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

Og de bare Avind imod Mose i Lejren, imod Aron, Herrens hellige.

17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

Jorden oplod sig og opslugte Dathan, og den skjulte Abirams Hob.

18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

Og Ild flammede op iblandt deres Hob, en Lue fortærede de ugudelige.

19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

De dannede en Kalv ved Horeb og tilbade et støbt Billede.

20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

Og de ombyttede deres Herlighed med Billedet af en Okse, som æder Urter.

21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

De glemte Gud, deres Frelser, som havde gjort store Ting i Ægypten,

22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

underfulde Gerninger i Kams Land, forfærdelige Ting ved det røde Hav.

23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

Og han sagde, at han vilde ødelægge dem; dersom Mose, hans udvalgte, ikke havde stillet sig i Gabet for hans Ansigt, at afvende hans Vrede fra at ødelægge dem —!

24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

De foragtede ogsaa det yndige Land, de troede ikke hans Ord.

25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

Men de knurrede i deres Telte, de hørte ikke paa Herrens Røst.

26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

Og han svor dem med oprakt Haand, at han vilde lade dem falde i Ørken,

27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

og at han vilde lade deres Afkom falde iblandt Hedningerne og bortstrø dem i Landene.

28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

Og de bandt sig til Baal-Peor og aade af Ofrene til de døde Afguder.

29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

Og de opirrede ham med deres Idrætter, saa at en Plage brød løs paa dem,

30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

Da stod Pinehas frem og holdt Dom, og Plagen hørte op.

31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

Og det blev regnet ham til Retfærdighed fra Slægt til Slægt evindelig.

32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

De fortørnede ham ogsaa ved Meribas Vand, og det gik Mose ilde for deres Skyld.

33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

Thi de vare genstridige imod hans Aand, og han talte ubetænksomt med sine Læber.

34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

De ødelagde ikke Folkene, om hvilke Herren havde sagt det til dem.

35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

Men de blandede sig med Hedningerne og lærte deres Gerninger.

36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

Og de tjente deres Afguder, og disse bleve dem til en Snare.

37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

Og de ofrede deres Sønner og deres Døtre til Magterne.

38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

Og de udøste uskyldigt Blod, deres Sønners og deres Døtres Blod, som de ofrede til Kanaans Afguder, og Landet vanhelligedes af Blodet.

39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

Og de besmittede sig ved deres Gerninger, og de bolede ved deres Idrætter.

40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

Da optændtes Herrens Vrede imod hans Folk, og han fik en Vederstyggelighed til sin Arv.

41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

Og han gav dem i Hedningernes Haand, og deres Avindsmænd herskede over dem.

42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

Og deres Fjender trængte dem, og de bleve ydmygede under deres Haand.

43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

Han friede dem mange Gange; men de satte sig op imod ham i deres Raad, og de bleve nedtrykte for deres Misgerningers Skyld.

44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

Dog saa han til dem, da de vare i Angest, idet han hørte deres Raab.

45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

Og han kom sin Pagt i Hu, dem til Bedste, og det angrede ham efter hans store Miskundhed.

46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

Og han lod dem finde Barmhjertighed hos alle dem, som havde bortført dem.

47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

Frels os, Herre, vor Gud! og saml os fra Hedningerne, at vi kunne takke dit hellige Navn, rose os af din Pris!

48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!

Lovet være Herren, Israels Gud, fra Evighed og indtil Evighed; og alt Folket siger: Amen. Halleluja!