Psalmien 105
1 Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
Den gracias a Yavé. Invoquen su Nombre. Proclamen sus obras entre los pueblos.
2 Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
Cántenle, cántenle salmos. Hablen de todas sus maravillas.
3 Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
Gloríense en su santo Nombre. Alégrese el corazón de los que buscan a Yavé.
4 Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
Busquen a Yavé y su poder. Busquen continuamente su rostro.
5 Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
Recuerden las maravillas que hizo Él, De sus prodigios y de los juicios de su boca,
6 Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
¡Oh ustedes, descendencia de Abraham su esclavo, Hijos de Jacob, su escogido!
7 Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
Él es Yavé nuestro ʼElohim. En toda la tierra están sus juicios.
8 Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
Recordó para siempre su Pacto, El Pacto que ordenó para 1.000 generaciones,
9 Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
Que hizo con Abraham, Y su juramento a Isaac,
10 Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
Que estableció a Jacob por estatuto, A Israel como un Pacto sempiterno
11 Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
Al decir: A ti te daré la tierra de Canaán Como porción de tu heredad.
12 Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
Cuando ellos eran unos pocos, En verdad muy pocos, Y forasteros en ella,
13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
Y vagaban de nación en nación, Y de [un] reino a otro pueblo.
14 Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
No permitió que alguno los oprimiera. Y por amor a ellos reprendió a reyes.
15 Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
No toquen a mis ungidos, Ni hagan daño a mis profetas.
16 Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
Trajo hambre sobre la tierra. Destruyó toda provisión de pan.
17 Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
Envió un varón delante de ellos. A José, vendido como esclavo.
18 He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
Afligieron sus pies con grilletes. Él mismo fue puesto en cadenas,
19 Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
Hasta que se cumplió su predicción. La Palabra de Yavé lo probó.
20 Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
El rey envió y lo soltó. El soberano de pueblos lo libertó.
21 Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
Lo puso como administrador de su casa, Y gobernador de todas sus posesiones,
22 Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
Para encarcelar a sus gobernantes Como él quisiera, Y enseñar sabiduría a sus ancianos.
23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
Israel también fue a Egipto, Así que Jacob peregrinó en la tierra de Cam.
24 Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
Él aumentó a su pueblo grandemente, Hasta que fueron más fuertes que sus adversarios.
25 Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
Cambió el corazón de éstos Para que aborrecieran a su pueblo, Para que obraran astutamente contra sus esclavos.
26 Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
Envió a Moisés su esclavo, Y a Aarón, al cual escogió.
27 Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
Puso en ellos las palabras de sus señales, Y sus maravillas en la tierra de Cam.
28 Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
Envió oscuridad y oscureció. Y ellos no fueron rebeldes a las Palabras de Él.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
Convirtió sus aguas en sangre Y mató sus peces.
30 Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
Llenó su tierra de ranas Hasta en las alcobas de sus reyes.
31 Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
Habló, y llegaron enjambres de moscas y piojos en todo su territorio.
32 Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
Les dio lluvia de granizo y llamas de fuego en su tierra.
33 Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
Destrozó sus viñas y sus higueras Y quebró los árboles de su territorio.
34 Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
Habló, y llegaron saltamontes y pulgones sinnúmero,
35 Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
Y devoraron toda la vegetación en su tierra Y se comieron el fruto de su suelo.
36 Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
Golpeó también a todo primogénito en su tierra, Las primicias de todo su vigor.
37 Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
Luego los sacó con plata y oro. Entre sus tribus no hubo quien tropezara.
38 Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
Egipto se alegró de que salieran, Porque su terror había caído sobre ellos.
39 Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
Extendió una nube como cubierta Y fuego para iluminar la noche.
40 He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
Pidieron, Y Él atrajo codornices Y los sació de pan del cielo.
41 Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
Abrió la peña, Y brotaron aguas. Corrieron por los sequedales [como] un río.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
Porque recordó su santa Promesa [Dada] a su esclavo Abraham.
43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
Sacó a su pueblo con gozo, Con canto de júbilo a sus escogidos.
44 Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
Y también les dio las tierras de las naciones, Y tomaron posesión del trabajo de los pueblos,
45 Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
Para que guardaran sus Estatutos, Y observaran sus Leyes. ¡Alaben a YA!
