Psalmien 105

1 Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!

Whakawhetai ki a Ihowa, karanga atu ki tona ingoa: whakapuakina ana mahi ki waenganui o nga iwi.

2 Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.

Waiata ki a ia, himene ki a ia: korerotia ana mahi whakamiharo katoa.

3 Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!

Whakamanamana ki tona ingoa tapu: kia hari te ngakau o te hunga e rapu ana i a Ihowa.

4 Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!

Rapua a Ihowa me tona kaha: rapua tonutia tona mata, ake ake.

5 Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.

Maharatia ana mahi whakamiharo i mahia e ia; ana merekara me nga whakaritenga a tona mangai,

6 Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.

E nga uri o Aperahama, o tana pononga, e nga tama a Hakopa, e ana i whiriwhiri ai.

7 Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.

Ko Ihowa ia, ko to tatou Atua; kei te whenua katoa ana whakaritenga.

8 Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,

Mahara tonu ia ki tana kawenata ake ake, ki te kupu i kiia iho e ia ki te mano o nga whakatupuranga.

9 Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.

Ki tana i whakarite ai ki a Aperahama, ki tana oati hoki ki a Ihaka;

10 Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,

A whakapumautia iho e ia hei tikanga ki a Hakopa, hei kawenata mau tonu ki a Iharaira.

11 Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.

I a ia ra i mea, Ka hoatu e ahau ki a koe te whenua o Kanaana hei wahi pumau mo koutou.

12 Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,

I te mea he hunga torutoru ratou: ae ra, he iti rawa, he manene ano ki reira.

13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:

I a ratou e haereere ana i tenei iwi ki tera atu iwi, i tetahi rangatiratanga ki tetahi iwi ke;

14 Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.

Kihai ratou i tukua e ia kia tukinotia e te tangata: he whakaaro ano ki a ratou i riria ai e ia nga kingi.

15 Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.

I mea ia, Kei pa ki aku i whakawahi ai: kei kino ki aku poropiti.

16 Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.

I karangatia e ia te matekai ki te whenua: whati katoa i a ia te tokotoko, ara te taro.

17 Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.

I tonoa e ia he tangata i mua i a ratou; i hokona a Hohepa hei pononga:

18 He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,

I whakamamaetia ona waewae ki te mekameka: takoto ana ia i te rino;

19 Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.

A puta noa tana kupu: whakamatautauria ana ia e te kupu a Ihowa.

20 Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,

I tono te kingi, a wetekina ana ia; ara te kingi o nga iwi, a tukua ana ia.

21 Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,

A meinga ana ia e ia hei ariki mo tona whare, hei rangatira mo ona taonga katoa;

22 Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.

Hei herehere i ana rangatira ua pai ia, hei ako i ana kaumatua ki te whakaaro.

23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.

I haere mai ano a Iharaira ki Ihipa: a noho ana a Hakopa ki te whenua o Hama.

24 Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.

Na ka tino whakanuia e ia tana iwi: a ka meinga ratou kia kaha ake i o ratou hoariri.

25 Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.

I whakakoarotia e ia to ratou ngakau kia kino ki tana iwi, kia mahi lhianga ki ana pononga.

26 Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.

I tonoa e ia a Mohi, tana pononga, raua ko Arona, ko tana i whiriwhiri ai.

27 Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.

Whakaputaina ana e raua ana tohu i waenganui i a ratou, he merekara i te whenua o Hama.

28 Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.

I tukua e ia te pouri, a kua pouri: kihai ano ratou i whakakeke ki ana kupu.

29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.

I whakaputaia ketia e ia o ratou wai hei toto; a mate ake i a ia a ratou ngohi.

30 Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.

I whakangahue ake to ratou whenua i te poroka, i roto i nga whare moenga o o ratou kingi.

31 Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.

I whai kupu ia, a puta ana mai nga pokai namu: me te kutu i o ratou kainga.

32 Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,

I tukua iho e ia ki a ratou te whatu hei ua, me te ahi mura ki to ratou whenua.

33 Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.

I pakia ano e ia a ratou waina me a ratou piki; a whatiwhatiia ana e ia nga rakau o o ratou kainga.

34 Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,

I korero ia, a puta ana mai te mawhitiwhiti me te moka, te taea te tatau.

35 Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.

A kainga katoatia ana nga otaota o to ratou whenua; pau ake nga hua o to ratou oneone.

36 Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,

I whakamatea katoatia ano hoki e ia nga matamua o to ratou whenua, te muanga o to ratou kaha.

37 Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.

A whakaputaina mai ana ratou e ia, me te hiriwa, me te koura, kahore hoki he mea tuoi i roto i ana iwi.

38 Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.

Na hari ana a Ihipa i to ratou haerenga; i mau hoki to ratou wehi ki a ratou.

39 Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.

I horahia e ia te kapua hei hipoki, me te ahi hei whakamarama i te po.

40 He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.

I inoi ratou, a homai ana e ia te koitareke; a ka makona ratou i te taro o te rangi.

41 Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.

I wahia e ia te kohatu, a ka pakaru mai nga wai: rere ana i nga wahi maroke, koia ano kei te awa.

42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,

I mahara hoki ia ki tana kuputapu, ki a Aperahama ano, ki tana pononga.

43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,

A whakaputaina mai ana e ia tana iwi i runga i te hari, ana i whiriwhiri ai i runga i te koa.

44 Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.

A homai ana e ia ki a ratou nga whenua o nga tauiwi: a riro ana i a ratou nga mauiuitanga o te iwi;

45 Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!

Kia puritia ai e ratou ana tikanga, kia mau ai ki ana ture. Whakamoemititia a Ihowa.