Psalmien 105
1 Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
Andriaño t’Iehovà, kanjio ty tahina’e; ampahafohino ondatio o fitoloña’eo.
2 Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
Isabò, rengeo an-tsabo; talilio o raha fanjaka nanoe’eo.
3 Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
Mitreña, amy tahina’e masiñey; ampirebehañ’ añ’arofo’ o mipay Iehovào.
4 Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
Paiavo t’Iehovà naho ty haozara’e; tsoeho nainai’e ty lahara’e.
5 Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
Tiahio o raha fanjaka nanoe’eo, o halatsañeo, naho o fizakam-palie’eo.
6 Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
Ry tarira’ i Avrahame mpitoro’eo, ry ana’ Iakobe jinobo’eo;
7 Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
Ie t’Iehovà Andrianañaharentika; mahaatseke ty tane toy o fandilia’eo.
8 Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
Toe tiahi’e nainai’e i fañina’ey, i tsara linili’e pak’an-tarira’e fah’arivo’e,
9 Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
i nanoe’e amy Avrahamey, naho i nifantà’e am’ Ietsakey,
10 Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
vaho niventè’e am’Iakobe ho fañè, amy Israele ho fañina nainai’e:
11 Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
ami’ty hoe: Hatoloko azo ty tane’ Kanàne, ty anjara lova’o.
12 Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
Ie ondaty mbe nitsiampeampe, toe nitsiampe, mbore nirenetane ama’e,
13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
ie nitsatsà-tane mb’an-tane, boak’am-pifeheañe raike sikal’am’ondaty ila’eo.
14 Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
tsy nimetea’e ho lovilovie’ ondatio; le trinevo’e o mpanjakao ty am’ iereo:
15 Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
Ko mitsipaoke o norizakoo; le ko joie’ areo o mpitokikoo.
16 Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
Le nikanjie’e san-kerè o taneo, fonga nifolahe’e o tahon-kaneñeo;
17 Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
Nirahe’e t’indaty hiaolo iareo, Iosefe naletake ho ondevo.
18 He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
Jinoi’ iareo am-bahotse o fandia’eo, najo am-po viñe ao i sandri’ey,
19 Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
ampara’ ty andro nañenefañe i nitokia’ey, namente aze ty tsara’ Iehovà.
20 Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
Nafanto’ i mpanjakay le nabalake re, hinaha’ ty mpifehe’ ondatio,
21 Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
Nanoe’e talèn’ anjomba’e naho mpamandroñe o vara’eo,
22 Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
nifehe o roandria’eo an-tsatri’e, nanoro hihitse amo androanavio.
23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
Nimoake e Mitsraime ao ka t’Israele, nitaveañe an-tane’ i Kame añe t’Iakobe.
24 Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
Le nampanaranahe’e ondati’eo; vaho nampaozare’e ambone’ o rafelahi’iareoo
25 Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
Nampifotere’e ty arofo’ iareo halaiñe ondati’eo, hikinia o mpitoro’eo.
26 Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
Nirahe’e t’i Mosè mpitoro’e, i Aharone jinobo’ey.
27 Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
Nanoe’ iereo añivo’ iareo eo o raha tsitantane’eo, naho halatsàñe an-tane’ i Kame ao.
28 Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
Nañitrifa’e ieñe, le nampimoromoroñe’e, vaho tsy niolà’ iareo o tsara’eo.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
Novae’e ho lio ty rano’ iareo, naho zinama’e o fia’ iareoo.
30 Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
Nisamborian-tsahoñe ty tane’ iareo, añ’efem-pandrea’ o mpanjaka’ iareoo.
31 Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
Nitsara re, le niropahen-daletse, naho nandrambañe ty tane’ iareo ty haon-doha.
32 Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
Tinolo’e havandra hisolo orañe, naho afo nilebaleba an-tane’ iareo.
33 Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
Finofo’e o vahe’eo naho o sakoa’eo, vaho tsineratsera’e o hatae an-tane’iareoo.
34 Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
Nisaontsie’e, le nimb’eo o betratrao, naho ty kijeja tsy fotofoto;
35 Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
hene navorembore’ iereo ze naindoñe an-tane’ iareo ao, fonga nabotseke ty vokan-tane’ iareo.
36 Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
Nampivetrahe’e iaby ka o tañoloñoloñan-tane’ iareoo, ze hene lengom-boan- kaozara’iareo.
37 Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
Le nakare’e reketse volafoty naho volamena t’Israele, leo raike tsy nitsikapy amo rofoko’eo.
38 Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
Nifale t’i Mitsraime t’ie niakatse, fa nivotraha’ ty fihembañañe.
39 Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
Nandafiha’e rahoñe ho fialofañe, naho afo ho fañazavàn-kaleñe.
40 He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
Nihalaly iereo le nanjotsoa’e hatrakatrake, nampieneña’e mahakaman-dikerañe.
41 Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
Sinoka’e i lamilamiy, le nidoandoañe ty rano nikararake an-dratraratra ao hoe saka.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
Fa nitiahi’e i tsara’e masiñe amy Avrahame mpitoro’ey.
43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
Le naaka’e am-pirebehañe ondati’eo, am-pazake o jinobo’eo;
44 Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
natolo’e ty tane’ o kilakila ondatio, vaho rinambe’ iareo ho lova o nimokora’ ondatioo:
45 Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
soa t’ie hañambeñe o fañè’eo vaho hañorike i Tsara’ey. Treño t’Ià!
