< Psalmien 105 >

1 Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
Alleluia. Confitemini Domino, et invocate nomen eius: annunciate inter gentes opera eius.
2 Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
Cantate ei, et psallite ei: narrate omnia mirabilia eius.
3 Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
Laudamini in nomine sancto eius: lætetur cor quærentium Dominum.
4 Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
Quærite Dominum, et confirmamini: quærite faciem eius semper.
5 Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
Mementote mirabilium eius, quæ fecit: prodigia eius, et iudicia oris eius.
6 Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
Semen Abraham, servi eius: filii Iacob electi eius.
7 Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
Ipse Dominus Deus noster: in universa terra iudicia eius.
8 Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
Memor fuit in sæculum testamenti sui: verbi, quod mandavit in mille generationes:
9 Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
Quod disposuit ad Abraham: et iuramenti sui ad Isaac:
10 Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
Et statuit illud Iacob in præceptum: et Israel in testamentum æternum:
11 Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
Dicens: Tibi dabo Terram Chanaan, funiculum hereditatis vestræ.
12 Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
Cum essent numero brevi, paucissimi et incolæ eius:
13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
Et pertransierunt de gente in gentem, et de regno ad populum alterum.
14 Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
Non reliquit hominem nocere eis: et corripuit pro eis reges.
15 Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
Nolite tangere Christos meos: et in prophetis meis nolite malignari.
16 Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
Et vocavit famem super terram: et omne firmamentum panis contrivit.
17 Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
Misit ante eos virum: in servum venundatus est Ioseph.
18 He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
Humiliaverunt in compedibus pedes eius, ferrum pertransiit animam eius,
19 Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
donec veniret verbum eius. Eloquium Domini inflammavit eum:
20 Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
misit rex, et solvit eum; princeps populorum, et dimisit eum.
21 Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
Constituit eum dominum domus suæ: et principem omnis possessionis suæ:
22 Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
Ut erudiret principes eius sicut semetipsum: et senes eius prudentiam doceret.
23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
Et intravit Israel in Ægyptum: et Iacob accola fuit in Terra Cham.
24 Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
Et auxit populum suum vehementer: et firmavit eum super inimicos eius.
25 Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
Convertit cor eorum ut odirent populum eius: et dolum facerent in servos eius.
26 Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
Misit Moysen servum suum: Aaron, quem elegit ipsum.
27 Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
Posuit in eis verba signorum suorum, et prodigiorum in Terra Cham.
28 Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
Misit tenebras, et obscuravit: et non exacerbavit sermones suos.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
Convertit aquas eorum in sanguinem: et occidit pisces eorum.
30 Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
Edidit terra eorum ranas in penetralibus regum ipsorum.
31 Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
Dixit, et venit cœnomyia: et cinifes in omnibus finibus eorum.
32 Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
Posuit pluvias eorum grandinem: ignem comburentem in terra ipsorum.
33 Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
Et percussit vineas eorum, et ficulneas eorum: et contrivit lignum finium eorum.
34 Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
Dixit, et venit locusta, et bruchus, cuius non erat numerus:
35 Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
Et comedit omne fœnum in terra eorum: et comedit omnem fructum terræ eorum.
36 Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
Et percussit omne primogenitum in terra eorum: primitias omnis laboris eorum.
37 Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
Et eduxit eos cum argento et auro: et non erat in tribubus eorum infirmus.
38 Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
Lætata est Ægyptus in profectione eorum: quia incubuit timor eorum super eos.
39 Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
Expandit nubem in protectionem eorum, et ignem ut luceret eis per noctem.
40 He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
Petierunt, et venit coturnix: et pane cæli saturavit eos.
41 Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
Dirupit petram, et fluxerunt aquæ: abierunt in sicco flumina;
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
Quoniam memor fuit verbi sancti sui, quod habuit ad Abraham puerum suum.
43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
Et eduxit populum suum in exultatione, et electos suos in lætitia.
44 Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
Et dedit illis regiones Gentium: et labores populorum possederunt:
45 Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
Ut custodiant iustificationes eius, et legem eius requirant.

< Psalmien 105 >