Psalmien 105

1 Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!

Bekennet Jehovah, rufet Seinen Namen an! Macht Seine Taten kund unter den Völkern.

2 Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.

Singet Ihm, singt Psalmen, sinnet nach über alle Seine Wunder.

3 Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!

Rühmet euch des Namens Seiner Heiligkeit; es sei fröhlich das Herz derer, die Jehovah suchen.

4 Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!

Nach Jehovah fragt und nach Seiner Stärke; sucht beständig Sein Angesicht.

5 Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.

Gedenket Seiner Wunder, die Er getan, Seiner Wahrzeichen und der Gerichte Seines Mundes.

6 Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.

Ihr Samen Abrahams, Seines Knechtes, ihr Söhne Jakobs, Seine Auserwählten.

7 Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.

Er, Jehovah, ist unser Gott; auf der ganzen Erde sind Seine Gerichte.

8 Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,

In Ewigkeit gedenkt Er Seines Bundes, des Wortes, das Er geboten, für tausend Geschlechter.

9 Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.

Den Er mit Abraham geschlossen, und Seines Schwures an Isaak.

10 Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,

Und Er ließ ihn erstehen für Jakob zur Satzung, für Israel zu ewigem Bunde.

11 Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.

Und sprach: Dir will Ich geben das Land Kanaan zur Schnur deines Erbes.

12 Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,

Als sie noch Leute gering an Zahl waren, nur wenige, und Fremdlinge darinnen,

13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:

Von Völkerschaft zu Völkerschaft zogen sie, von einem Königreich zu einem anderen Volk.

14 Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.

Er ließ keinen Menschen sie niederdrücken, und rügte Könige um sie.

15 Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.

Rührt nicht an Meine Gesalbten und tut Meinen Propheten nichts Böses.

16 Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.

Er rief den Hunger über das Land, Er brach jeglichen Stab des Brotes.

17 Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.

Er sandte ihnen einen Mann voraus; zum Knechte ward Joseph verkauft.

18 He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,

In Fußschellen zwangen sie seinen Fuß; in Eisen kam seine Seele,

19 Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.

Bis zur Zeit, daß Sein Wort kam, Jehovahs Rede ihn läuterte.

20 Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,

Der König sandte und ließ ihn los, der Herrscher der Völker, und tat ihm auf,

21 Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,

Er setzte ihn zum Herrn für sein Haus und zum Herrscher über all sein Besitztum.

22 Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.

Damit er nach seinem Willen binde seine Obersten, und weise mache seine Ältesten.

23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.

Und Israel kam nach Ägypten, und Jakob hielt sich auf als Fremdling im Lande Chams.

24 Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.

Und Er machte Sein Volk sehr fruchtbar und zahlreicher, denn seine Dränger waren.

25 Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.

Und Er verwandelte ihr Herz, Sein Volk zu hassen und wider Seine Knechte trüglich zu handeln.

26 Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.

Er sandte Mose, Seinen Knecht, und Aharon, den Er auserwählt hatte.

27 Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.

Sie taten unter ihnen Seiner Zeichen Worte und Wahrzeichen im Lande Cham.

28 Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.

Er sandte Finsternis und es ward finster; und sie widersetzten sich Seinen Worten nicht.

29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.

Er verwandelte in Blut ihre Wasser und ließ ihre Fische sterben.

30 Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.

Von Fröschen wimmelte ihr Land, in den Kammern ihrer Könige.

31 Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.

Er sprach es und es kam der Arob, die Läuse in all ihrer Grenze.

32 Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,

Ihre Platzregen machte Er zu Hagel, des Feuers Flammen in ihrem Land.

33 Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.

Und ihren Weinstock schlug Er und ihren Feigenbaum, und brach den Baum an ihrer Grenze.

34 Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,

Er sprach es und es kam die Heuschrecke und Grille sonder Zahl.

35 Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.

Und alles Kraut in ihrem Lande fraß sie, und fraß die Frucht ihres Bodens.

36 Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,

Und Er schlug alle Erstgeburt in ihrem Lande, die Erstlinge all ihrer Vollkraft.

37 Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.

Und mit Silber und Gold brachte Er sie aus. Und keiner strauchelte in seinen Stämmen.

38 Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.

Ägypten ward fröhlich über ihren Auszug; denn Schauer vor ihnen war auf sie gefallen.

39 Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.

Er breitete als Decke aus die Wolke, und Feuer, ihnen zu leuchten des Nachts.

40 He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.

Er erbat sich es und Er ließ Wachteln kommen, und Er sättigte sie mit dem Brote der Himmel.

41 Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.

Er tat den Felsen auf und es flossen Wasser, ein Fluß lief durch die Dürre.

42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,

Denn Er gedachte des Wortes Seiner Heiligkeit an Abraham, Seinen Knecht.

43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,

Und in Freuden führte Er Sein Volk aus, mit Lobpreisungen Seine Auserwählten.

44 Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.

Und Er gab ihnen der Völkerschaften Lande, und die Mühsal der Volksstämme nahmen sie ein.

45 Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!

Auf daß sie hielten Seine Satzungen und bewahrten Seine Gesetze. Hallelujah!