Psalmien 105
1 Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
Danket dem HERRN, ruft seinen Namen an, macht unter den Völkern seine Taten bekannt!
2 Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
Singet vor ihm, spielet vor ihm, redet von allen seinen Wundern!
3 Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
Rühmet euch seines heiligen Namens! Es freue sich das Herz derer, die den HERRN suchen!
4 Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
Fragt nach dem HERRN und nach seiner Macht, suchet sein Angesicht allezeit!
5 Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
Gedenket seiner Wunder, die er getan, seiner Zeichen und der Urteile seines Mundes!
6 Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
O Same Abrahams, seines Knechtes, o ihr Söhne Jakobs, seine Auserkorenen!
7 Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
Er, der HERR, ist unser Gott; auf der ganzen Erde gilt sein Recht.
8 Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
Er gedenkt auf ewig an seinen Bund, an das Wort, das er tausend Geschlechtern befohlen hat;
9 Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
[des Bundes, ] den er mit Abraham geschlossen, seines Eides, den er Isaak geschworen hat.
10 Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
Er stellte ihn auf für Jakob als Satzung, für Israel als ewigen Bund,
11 Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
da er sprach: «Dir gebe ich das Land Kanaan als euer Erbteil»,
12 Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
da sie noch leicht zu zählen waren, gar wenige und Fremdlinge darin,
13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
und wandern mußten von einem Volk zum andern und von einem Königreich zum andern.
14 Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
Er ließ sie von keinem Menschen bedrücken und züchtigte Könige um ihretwillen:
15 Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
«Tastet meine Gesalbten nicht an und tut meinen Propheten kein Leid!»
16 Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
Und er rief eine Hungersnot herbei über das Land und zerschlug jegliche Stütze an Brot.
17 Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
Er sandte einen Mann vor ihnen her, Joseph ward zum Sklaven verkauft!
18 He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
Sie zwangen seinen Fuß in einen Stock; seine Seele geriet in Fesseln;
19 Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
bis zur Zeit, da sein Wort eintraf und der Ausspruch des HERRN ihn geläutert hatte.
20 Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
Der König sandte hin und befreite ihn; der die Völker beherrschte, ließ ihn los.
21 Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
Er setzte ihn zum Herrn über sein Haus und zum Herrscher über alle seine Güter,
22 Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
daß er seine Fürsten nach Belieben binde und seine Ältesten unterweise.
23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
Da zog Israel nach Ägypten, und Jakob wurde ein Fremdling im Lande Hams.
24 Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
Und er machte sein Volk sehr fruchtbar und ließ es zahlreicher werden als seine Dränger.
25 Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
Er wandte ihr Herz, sein Volk zu hassen, arglistig zu handeln an seinen Knechten.
26 Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
Er sandte Mose, seinen Knecht, Aaron, den er erwählt hatte.
27 Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
Die verrichteten seine Zeichen unter ihnen und taten Wunder im Lande Hams.
28 Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
Er sandte Finsternis, und es ward Nacht, damit sie seinen Worten nicht widerstreben möchten.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
Er verwandelte ihre Gewässer in Blut und tötete ihre Fische;
30 Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
ihr Land wimmelte von Fröschen bis in die Gemächer ihrer Könige.
31 Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
Er sprach; und es kamen Fliegenschwärme, Mücken in alle ihre Grenzen.
32 Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
Er gab ihnen Hagel statt Regen, Feuerflammen auf ihr Land;
33 Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
und er schlug ihre Weinstöcke und Feigenbäume und zerbrach die Bäume in ihrem Land.
34 Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
Er sprach; da kamen Heuschrecken und Käfer ohne Zahl,
35 Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
die fraßen alles Kraut im Lande und verzehrten ihre Feldfrüchte.
36 Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
Und er schlug alle Erstgeburt in ihrem Lande, alle Erstlinge ihrer Kraft.
37 Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
Aber sie ließ er ausziehen mit Silber und Gold, und es war kein Strauchelnder unter ihren Stämmen.
38 Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
Ägypten war froh, daß sie gingen; denn der Schrecken vor ihnen war auf sie gefallen.
39 Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
Er breitete vor ihnen eine Wolke aus zur Decke und Feuer, um die Nacht zu erleuchten.
40 He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
Sie forderten; da ließ er Wachteln kommen und sättigte sie mit Himmelsbrot.
41 Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
Er öffnete den Felsen; da floß Wasser heraus; es floß ein Bach in der Wüste.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
Denn er gedachte an sein heiliges Wort, an Abraham, seinen Knecht.
43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
Er ließ sein Volk ausziehen mit Freuden, mit Jubel seine Auserwählten.
44 Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
Und er gab ihnen die Länder der Heiden; und woran die Völker sich abgemüht hatten, das nahmen sie in Besitz;
45 Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
auf daß sie seine Satzungen halten und seine Lehren bewahren möchten. Hallelujah!
