Psalmien 105
1 Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
Preiset den HERRN, ruft seinen Namen an, macht seine Taten unter den Völkern bekannt!
2 Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
Singt ihm, spielet ihm, redet von all seinen Wundern!
3 Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
Rühmt euch seines heiligen Namens! Es mögen herzlich sich freun, die da suchen den HERRN!
4 Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
Fragt nach dem HERRN und seiner Stärke, suchet sein Angesicht allezeit!
5 Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
Gedenkt seiner Wunder, die er getan, seiner Zeichen und der Urteilssprüche seines Mundes,
6 Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
ihr Kinder Abrahams, seines Knechtes, ihr Söhne Jakobs, seine Erwählten!
7 Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
Er, der HERR, ist unser Gott, über die ganze Erde ergehen seine Gerichte.
8 Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
Er gedenkt seines Bundes auf ewig, des Wortes, das er geboten auf tausend Geschlechter,
9 Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
(des Bundes) den er mit Abraham geschlossen, und des Eides, den er Isaak geschworen,
10 Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
den für Jakob er als Satzung bestätigt und für Israel als ewigen Bund,
11 Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
da er sprach: »Dir will ich Kanaan geben, das Land, das ich euch als Erbbesitztum zugeteilt!«
12 Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
Damals waren sie noch ein kleines Häuflein, gar wenige und nur Gäste im Lande;
13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
sie mußten wandern von Volk zu Volk, von einem Reich zur andern Völkerschaft;
14 Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
doch keinem gestattete er, sie zu bedrücken, ja Könige strafte er ihretwillen:
15 Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
»Tastet meine Gesalbten nicht an und tut meinen Propheten nichts zuleide!«
16 Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
Dann, als er Hunger ins Land ließ kommen und jegliche Stütze des Brotes zerbrach,
17 Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
da hatte er schon einen Mann vor ihnen her gesandt: Joseph, der als Sklave verkauft war.
18 He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
Man hatte seine Füße gezwängt in den Stock, in Eisen(-fesseln) war er gelegt,
19 Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
bis zu der Zeit, wo seine Weissagung eintraf und der Ausspruch des HERRN ihn als echt erwies.
20 Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
Da sandte der König und ließ ihn entfesseln, der Völkergebieter, und machte ihn frei;
21 Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
er bestellte ihn über sein Haus zum Herrn, zum Gebieter über sein ganzes Besitztum;
22 Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
er sollte über seine Fürsten schalten nach Belieben und seine höchsten Beamten Weisheit lehren.
23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
So kam denn Israel nach Ägypten, und Jakob weilte als Gast im Lande Hams.
24 Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
Da machte Gott sein Volk gar fruchtbar und ließ es stärker werden als seine Bedränger;
25 Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
er wandelte ihren Sinn, sein Volk zu hassen und Arglist an seinen Knechten zu üben.
26 Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
Dann sandte er Mose, seinen Knecht, und Aaron, den er erkoren;
27 Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
die richteten seine Zeichen unter ihnen aus und die Wunder im Lande Hams:
28 Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
Er sandte Finsternis und ließ es dunkel werden; doch sie achteten nicht auf seine Worte;
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
er verwandelte ihre Gewässer in Blut und ließ ihre Fische sterben;
30 Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
es wimmelte ihr Land von Fröschen bis hinein in ihre Königsgemächer;
31 Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
er gebot, da kamen Bremsenschwärme, Stechfliegen über ihr ganzes Gebiet;
32 Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
er gab ihnen Hagelschauer als Regen, sandte flammendes Feuer in ihr Land;
33 Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
er schlug ihre Reben und Feigenbäume und zerbrach die Bäume in ihrem Gebiet;
34 Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
er gebot, da kamen die Heuschrecken und die Grillen in zahlloser Menge,
35 Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
die verzehrten alle Gewächse im Land und fraßen die Früchte ihrer Felder.
36 Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
Dann schlug er alle Erstgeburt im Lande, die Erstlinge all ihrer Manneskraft.
37 Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
Nun ließ er sie ausziehn mit Silber und Gold, und kein Strauchelnder war in seinen Stämmen;
38 Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
Ägypten war ihres Auszugs froh, denn Angst vor ihnen hatte sie befallen.
39 Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
Er breitete Gewölk aus als Decke und Feuer, um ihnen die Nacht zu erhellen;
40 He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
auf Moses Bitte ließ er Wachteln kommen und sättigte sie mit Himmelsbrot;
41 Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
er spaltete einen Felsen: da rannen Wasser und flossen durch die Steppen als Strom;
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
denn er gedachte seines heiligen Wortes, dachte an Abraham, seinen Knecht.
43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
So ließ er sein Volk in Freuden ausziehn, unter Jubel seine Erwählten;
44 Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
dann gab er ihnen die Länder der Heiden, und was die Völker erworben, das nahmen sie in Besitz,
45 Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
auf daß sie seine Gebote halten möchten und seine Gesetze bewahrten. Halleluja!
