Psalmien 105
1 Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
Danket Jahwe, ruft seinen Namen an, / Macht seine großen Taten inmitten der Völker kund!
2 Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
Singt ihm, spielt ihm, / Redet von all seinen Wundern!
3 Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
Rühmt euch seines heiligen Namens! / Es freue sich deren Herz, die Jahwe suchen.
4 Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
Fraget nach Jahwe und seiner Macht, / Suchet sein Antlitz beständig!
5 Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
Gedenkt seiner Wunder, die er getan, / Seiner Zeichen und der Urteile seines Munds,
6 Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
Ihr Nachkommen Abrahams, seines Knechts, / Ihr Söhne Jakobs, seine Erwählten!
7 Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
Er, Jahwe, ist unser Gott; / Er waltet gerecht über alle Lande.
8 Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
Er gedenkt seines Bundes auf ewig, / Des Wortes, das er geboten für tausend Geschlechter,
9 Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
Des Bundes, den er geschlossen mit Abraham, / Seines Eides an Isaak.
10 Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
Er hat ihn für Jakob verheißend bestätigt, / Für Israel als ewigen Bund.
11 Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
Indem er sagte: "Dir will ich geben Kanaans Land / Als euer erblich Besitztum."
12 Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
Damals waren sie klein an Zahl, / Ein Häuflein nur, und Gäste im Land.
13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
So wanderten sie von Volk zu Volk, / Von einem Reiche zum andern Volk.
14 Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
Er ließ sie dabei von niemand bedrücken, / Ja, Könige strafte er ihretwegen:
15 Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
"Tastet meine Gesalbten nicht an, / Und meinen Propheten tut kein Leid!"
16 Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
Dann rief er Hungersnot gegen das Land, / Nahm jegliche Nahrung hinweg.
17 Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
Er sandte vor ihnen her einen Mann: / Josef ward als Sklave verkauft.
18 He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
Seine Füße wurden gefesselt, / In Eisen legte man ihn,
19 Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
Bis sich sein Wort erfüllte, / Jahwes Spruch ihn geläutert hatte.
20 Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
Da sandte der König und ließ ihn los, / Der Völkerbeherrscher gab ihn frei.
21 Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
Er setzte ihn seinem Hause zum Herrn, / Zum Gebieter über all seinen Besitz;
22 Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
Er sollte seine Fürsten an sich fesseln, / Seine Ältesten sollte er Weisheit lehren.
23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
Dann kam Israel nach Ägypten, / Und Jakob ward Gast im Lande Hams.
24 Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
Gott ließ sein Volk sehr zahlreich werden / Und machte es stärker als seine Bedränger.
25 Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
Es wandelte sich nämlich ihr Herz, sein Volk zu hassen, / Arglist zu üben an seinen Knechten.
26 Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
Da sandte Gott Mose, seinen Knecht, / Und Aaron, den er sich erkoren.
27 Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
Die taten Zeichen bei ihnen durch seine Macht / Und Wunderdinge im Lande Hams.
28 Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
Er sandte Finsternis — es ward dunkel; / Denn widerstrebten sie nicht seinen Worten?
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
Er verwandelte ihre Gewässer in Blut / Und ließ dadurch ihre Fische sterben.
30 Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
Es wimmelte auch ihr Land von Fröschen: / Die drangen sogar in der Könige Kammern.
31 Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
Er sprach, da kamen Bremsen, / Stechmücken in all ihr Gebiet.
32 Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
Er gab ihnen Hagel als Regen, / Ließ Feuer lohen in ihrem Land.
33 Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
Er schlug ihren Weinstock und Feigenbaum, / Zerbrach alle Bäume ihres Gebiets.
34 Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
Er sprach, da kamen Heuschrecken / Und Hüpfer ohne Zahl.
35 Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
Die fraßen alles Kraut in ihrem Land, / Sie verzehrten die Frucht ihrer Felder.
36 Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
Alle Erstgeburt schlug er in ihrem Land, / Die Erstlinge all ihrer Manneskraft.
37 Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
Da ließ er sein Volk mit Silber und Gold ausziehn, / Und es strauchelte keiner in seinen Stämmen.
38 Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
Die Ägypter freuten sich ihres Auszugs, / Denn Graun vor ihnen war auf sie gefallen.
39 Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
Er spannte Gewölk als Decke aus, / Und Feuer gab ihnen zur Nachtzeit Licht.
40 He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
Er bat: da ließ Gott Wachteln kommen / Und sättigte sie mit Himmelsbrot.
41 Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
Einen Fels tat er auf: da floß Wasser heraus; / Es rann wie ein Strom durch die Steppe.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
Denn er dachte seines heiligen Worts / Und Abrahams, seines Knechts.
43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
Drum ließ er sein Volk mit Freuden ausziehn, / Seine Auserwählten mit Jubel.
44 Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
Er gab ihnen Länder der Heiden; / Was Völker erworben, das erbten sie.
45 Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
Denn sie sollten seine Gesetze befolgen / Und seinen Lehren gehorsam sein. / Lobt Jah!
