Psalmien 105
1 Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
2 Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
4 Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
5 Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
6 Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
7 Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
8 Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
9 Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
10 Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
11 Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
12 Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
14 Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
15 Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
"Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
16 Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
17 Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
18 He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
19 Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
20 Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
21 Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
22 Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
24 Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
25 Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
26 Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
27 Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
28 Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
30 Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
31 Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
32 Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
33 Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
34 Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
35 Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
36 Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
37 Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
38 Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
39 Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
40 He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
44 Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
45 Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
