Psalmien 105
1 Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
Alleluia. Give glory to the Lord, and call upon his name: declare his deeds among the Gentiles.
2 Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
Sing to him, yea sing praises to him: relate all his wondrous works.
3 Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
Glory ye in his holy name: let the heart of them rejoice that seek the Lord.
4 Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
Seek ye the Lord, and be strengthened: seek his face evermore.
5 Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
Remember his marvellous works which he hath done; his wonders, and the judgments of his mouth.
6 Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
O ye seed of Abraham his servant; ye sons of Jacob his chosen.
7 Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
He is the Lord our God: his judgments are in all the earth.
8 Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
He hath remembered his covenant for ever: the word which he commanded to a thousand generations.
9 Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
Which he made to Abraham; and his oath to Isaac:
10 Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
And he appointed the same to Jacob for a law, and to Israel for an everlasting testament:
11 Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
Saying: To thee will I give the land of Chanaan, the lot of your inheritance.
12 Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
When they were but a small number: yea very few, and sojourners therein:
13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
And they passed from nation to nation, and from one kingdom to another people.
14 Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
He suffered no man to hurt them: and he reproved kings for their sakes.
15 Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
Touch ye not my anointed: and do no evil to my prophets.
16 Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
And he called a famine upon the land: and he broke in pieces all the support of bread.
17 Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
He sent a man before them: Joseph, who was sold for a slave.
18 He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
They humbled his feet in fetters: the iron pierced his soul,
19 Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
Until his word came. The word of the Lord inflamed him.
20 Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
The king sent, and he released him: the ruler of the people, and he set him at liberty.
21 Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
He made him master of his house, and ruler of all his possession.
22 Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
That he might instruct his princes as himself, and teach his ancients wisdom.
23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
And Israel went into Egypt: and Jacob was a sojourner in the land of Cham.
24 Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
And he increased his people exceedingly: and strengthened them over their enemies,
25 Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
He turned their heart to hate his people: and to deal deceitfully with his servants.
26 Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
He sent Moses his servant: Aaron the man whom he had chosen.
27 Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
He gave them power to shew his signs, and his wonders in the land of Cham.
28 Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
He sent darkness, and made it obscure: and grieved not his words.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
He turned their waters into blood, and destroyed their fish.
30 Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
Their land brought forth frogs, in the inner chambers of their kings.
31 Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
He spoke, and there came divers sorts of flies and sciniphs in all their coasts.
32 Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
He gave them hail for rain, a burning fire in the land.
33 Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
And he destroyed their vineyards and their fig trees: and he broke in pieces the trees of their coasts.
34 Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
He spoke, and the locust came, and the bruchus, of which there was no number.
35 Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
And they devoured all the grass in their land, and consumed all the fruit of their ground.
36 Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
And he slew all the firstborn in their land: the firstfruits of all their labour.
37 Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
And he brought them out with silver and gold: and there was not among their tribes one that was feeble.
38 Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
Egypt was glad when they departed: for the fear of them lay upon them.
39 Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
He spread a cloud for their protection, and fire to give them light in the night.
40 He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
They asked, and the quail came: and he filled them with the bread of heaven.
41 Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
He opened the rock, and waters flowed: rivers ran down in the dry land.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
Because he remembered his holy word, which he had spoken to his servant Abraham.
43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
And he brought forth his people with joy, and his chosen with gladness.
44 Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
And he gave them the lands of the Gentiles: and they possessed the labours of the people:
45 Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
That they might observe his justifications, and seek after his law.
