Psalmien 105
1 Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
Priser Herren, paakalder hans Navn, kundgører hans Gerninger iblandt Folkene!
2 Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
Synger for ham, spiller for ham, taler om alle hans underfulde Gerninger!
3 Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
Roser eder af hans hellige Navn; deres Hjerte glæder sig, som søge Herren!
4 Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
Spørger efter Herren og hans Magt, søger hans Ansigt alle Tider!
5 Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
Ihukommer hans underfulde Gerninger, som han har gjort, hans Jærtegn og hans Munds Domme.
6 Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
I, hans Tjener Abrahams Sæd! Jakobs Børn, hans udvalgte!
7 Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
Han er Herren vor Gud; hans Domme ere over al Jorden.
8 Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
Han kommer evindelig sin Pagt i Hu, det Ord, som han har befalet til tusinde Slægter,
9 Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
som han har indgaaet med Abraham, og sin Ed til Isaak,
10 Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
hvilken han opstillede for Jakob til en Skik, for Israel til en evig Pagt
11 Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
sigende: Dig vil jeg give Kanaans Land til eders Arvs Lod;
12 Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
der de vare en liden Hob, faa og fremmede deri;
13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
og de vandrede fra Folk til Folk, fra et Rige til et andet Folkefærd.
14 Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
Han tillod intet Menneske at gøre dem Vold og revsede Konger for deres Skyld:
15 Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
„Rører ikke mine salvede og gører ikke mine Profeter noget ondt‟.
16 Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
Og han kaldte Hunger over Landet, han formindskede alt Brøds Forraad.
17 Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
Han sendte en Mand forud for dem; til Træl blev Josef solgt.
18 He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
De plagede hans Fødder i Stokken; han selv kom i Jern
19 Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
indtil den Tid, da hans Ord traf ind, da Herrens Tale havde lutret ham.
20 Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
Kongen sendte hen og lod ham løs; han, som herskede over Folkene, gav ham fri.
21 Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
Han satte ham til Herre over sit Hus og til Hersker over alt sit Gods,
22 Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
at han kunde binde hans Fyrster efter sin Villie og lære hans Ældste Visdom.
23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
Saa kom Israel til Ægypten og Jakob boede som fremmed i Kams Land.
24 Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
Men sit Folk gjorde han saare frugtbart og mægtigere end dets Modstandere.
25 Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
Disses Sind omskiftede han, saa at de hadede hans Folk og handlede træskelig imod hans Tjenere.
26 Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
Han sendte Mose, sin Tjener, Aron, som han havde udvalgt.
27 Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
De kundgjorde hans Tegns Ord iblandt dem og hans Undere i Kams Land.
28 Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
Han sendte Mørke og lod det blive mørkt, og de vare ikke genstridige imod hans Ord.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
Han vendte deres Vande om til Blod og dræbte deres Fisk.
30 Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
Deres Land vrimlede af Frøer lige indtil i deres Kongers Kamre.
31 Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
Han talte, saa kom der Utøj, Lus, over hele deres Landemærke.
32 Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
Han lod deres Regnbyger blive til Hagel, til Ildslue i deres Land.
33 Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
Og han slog deres Vinstokke og deres Figentræer og sønderbrød Træerne inden deres Landemærke.
34 Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
Han talte, saa kom der Græshopper og Høskrækker, og der var ikke Tal paa dem.
35 Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
Og de aade alle Urter i deres Land, og de aade Frugten paa deres Mark.
36 Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
Han slog og alt førstefødt i deres Land, Førstegrøden af al deres Kraft.
37 Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
Men hine førte han ud med Sølv og Guld, og der var ingen skrøbelig iblandt deres Stammer.
38 Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
Ægypten blev glad, der de droge ud; thi Frygt for dem var falden paa det.
39 Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
Han udbredte en Sky til Skjul og en Ild til at lyse om Natten.
40 He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
De bade, saa lod han Vagtler komme og mættede dem med Himmelbrød.
41 Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
Han oplod en Klippe, og der flød Vand, det løb igennem de tørre Steder som en Flod.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
Thi han kom sit hellige Ord i Hu og sin Tjener Abraham.
43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
Og han førte sit Folk ud med Glæde, sine udvalgte med Frydeskrig.
44 Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
Og han gav dem Hedningernes Lande; og de arvede, hvad Folkene havde haft Møje for,
45 Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
paa det de skulde holde hans Skikke og bevare hans Love. Halleluja!
