Psalmien 105
1 Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
Oslavujte Hospodina, ohlašujte jméno jeho, oznamujte mezi národy skutky jeho.
2 Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
Zpívejte jemu, žalmy prozpěvujte jemu, rozmlouvejte o všech divných skutcích jeho.
3 Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
Chlubte se jménem svatým jeho; vesel se srdce těch, kteříž hledají Hospodina.
4 Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
Hledejte Hospodina a síly jeho, hledejte tváři jeho ustavičně.
5 Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
Rozpomínejte se na divné skutky jeho, kteréž činil, na zázraky jeho a na soudy úst jeho,
6 Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
Símě Abrahamovo, služebníka jeho, synové Jákobovi, vyvolení jeho.
7 Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
Onť jest Hospodin Bůh náš, na vší zemi soudové jeho.
8 Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
Pamatuje věčně na smlouvu svou, na slovo, kteréž přikázal až do tisíce pokolení,
9 Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
Kteréž upevnil s Abrahamem, a na přísahu svou učiněnou Izákovi.
10 Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
Nebo ji utvrdil Jákobovi za ustanovení, Izraelovi za smlouvu věčnou,
11 Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
Pravě: Tobě dám zemi Kananejskou za podíl dědictví vašeho,
12 Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
Ješto jich byl malý počet, malý počet, a ještě v ní byli pohostinu.
13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
Přecházeli zajisté z národu do národu, a z království k jinému lidu.
14 Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
Nedopustil žádnému ublížiti jim, ano i krále pro ně trestal, řka:
15 Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
Nedotýkejte se pomazaných mých, a prorokům mým nečiňte nic zlého.
16 Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
Když přivolav hlad na zemi, všecku hůl chleba polámal,
17 Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
Poslal před nimi muže znamenitého, jenž za služebníka prodán byl, totiž Jozefa.
18 He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
Jehož nohy sevřeli pouty, železa podniknouti musil,
19 Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
Až do toho času, když se zmínka stala o něm; řeč Hospodinova zkusila ho.
20 Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
Poslav král, propustiti ho rozkázal, panovník lidu svobodna ho učinil.
21 Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
Ustanovil ho pánem domu svého, a panovníkem všeho vládařství svého,
22 Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
Aby vládl i knížaty jeho podlé své líbosti, a starce jeho vyučoval moudrosti.
23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
Potom všel Izrael do Egypta, a Jákob pohostinu byl v zemi Chamově.
24 Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
Kdež rozmnožil Bůh lid svůj náramně, a učinil, aby silnější byl nad nepřátely své.
25 Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
Změnil mysl těchto, aby v nenávisti měli lid jeho, a aby ukládali lest o služebnících jeho.
26 Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
I poslal Mojžíše slouhu svého, a Arona, kteréhož vyvolil.
27 Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
Kteříž předložili jim slova znamení jeho a zázraků v zemi Chamově.
28 Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
Poslal tmu, a zatmělo se, aniž odporná byla slovu jeho.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
Obrátil vody jejich v krev, a zmořil ryby v nich.
30 Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
Vydala země jejich množství žab, i v pokoleních králů jejich.
31 Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
Řekl, i přišla směsice žížal, a stěnice na všecky končiny jejich.
32 Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
Dal místo deště krupobití, oheň hořící na zemi jejich,
33 Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
Tak že potloukl réví jejich i fíkoví jejich, a zpřerážel dříví v krajině jejich.
34 Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
Řekl, i přišly kobylky a chroustů nesčíslné množství.
35 Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
I sežrali všelikou bylinu v krajině jejich, a pojedli úrody země jejich.
36 Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
Nadto pobil všecko prvorozené v zemi jejich, počátek všeliké síly jejich.
37 Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
Tedy vyvedl své s stříbrem a zlatem, aniž byl v pokoleních jejich, ješto by se poklesl.
38 Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
Veselili se Egyptští, když tito vycházeli; nebo byl připadl na ně strach Izraelských.
39 Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
Roztáhl oblak k zastírání jich, a oheň k osvěcování noci.
40 He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
K žádosti přivedl křepelky, a chlebem nebeským sytil je.
41 Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
Otevřel skálu, i tekly vody, a odcházely přes vyprahlá místa jako řeka.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
Nebo pamětliv byl na slovo svatosti své, k Abrahamovi služebníku svému mluvené.
43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
Protož vyvedl lid svůj s radostí, s prozpěvováním vyvolené své.
44 Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
A dal jim země pohanů, a tak úsilí národů dědičně obdrželi,
45 Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
Aby zachovávali ustanovení jeho, a práv jeho ostříhali. Halelujah.
