Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
Bendice a Yahvé, alma mía. Yahvé, Dios mío, eres muy grande. Estás revestido de honor y majestad.
2 Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
Se cubre de luz como de un vestido. Extiende los cielos como una cortina.
3 Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
Coloca las vigas de sus habitaciones en las aguas. Hace de las nubes su carro. Camina sobre las alas del viento.
4 Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
Él hace que sus mensajeros vientos, y sus sirvientes llamas de fuego.
5 Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
Él puso los cimientos de la tierra, que no debe ser movido para siempre.
6 Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
Lo cubriste con lo profundo como con un manto. Las aguas estaban por encima de las montañas.
7 Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
Ante tu reprimenda huyeron. A la voz de su trueno se apresuraron a alejarse.
8 Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
Las montañas se elevaron, los valles se hundieron, al lugar que les habías asignado.
9 Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
Has establecido un límite que no pueden traspasar, para que no vuelvan a cubrir la tierra.
10 Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
Él envía manantiales a los valles. Corren entre las montañas.
11 Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
Dan de beber a todos los animales del campo. Los burros salvajes sacian su sed.
12 Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
Junto a ellos anidan las aves del cielo. Cantan entre las ramas.
13 Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
Riega las montañas desde sus habitaciones. La tierra está llena del fruto de tus obras.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
Hace crecer la hierba para el ganado, y plantas para que el hombre las cultive, para que produzca alimentos de la tierra:
15 Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
vino que alegra el corazón del hombre, aceite para hacer brillar su rostro, y el pan que fortalece el corazón del hombre.
16 Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
Los árboles de Yahvé están bien regados, los cedros del Líbano, que ha plantado,
17 Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
donde los pájaros hacen sus nidos. La cigüeña tiene su hogar en los cipreses.
18 Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
Las altas montañas son para las cabras salvajes. Las rocas son un refugio para los tejones de las rocas.
19 Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
Él designó la luna para las estaciones. El sol sabe cuándo ponerse.
20 Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
Haces las tinieblas, y es de noche, en la que merodean todos los animales del bosque.
21 Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
Los jóvenes leones rugen tras su presa, y buscan su alimento en Dios.
22 Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
Sale el sol y se alejan, y se acuestan en sus guaridas.
23 Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
El hombre sale a su trabajo, a su labor hasta la noche.
24 Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
¡Yahvé, cuántas son tus obras! Con sabiduría, los has hecho todos. La tierra está llena de sus riquezas.
25 Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
Ahí está el mar, grande y ancho, en el que hay innumerables seres vivos, tanto a los animales pequeños como a los grandes.
26 Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
Ahí van los barcos, y el leviatán, que se formó para jugar allí.
27 Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
Todos ellos te esperan, para que les des su comida a su debido tiempo.
28 Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
Tú les das; ellos recogen. Abres la mano; se conforman con el bien.
29 Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
Escondes tu rostro; están turbados. Les quitas el aliento; mueren y vuelven al polvo.
30 Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
Envías tu Espíritu y son creados. Renuevas la cara de la tierra.
31 Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
Que la gloria de Yahvé sea eterna. Que Yahvé se regocije en sus obras.
32 Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
Él mira la tierra y ésta tiembla. Toca las montañas y éstas echan humo.
33 Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
Cantaré a Yahvé mientras viva. Cantaré alabanzas a mi Dios mientras tenga algún ser.
34 Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
Que mi meditación sea dulce para él. Me regocijaré en Yahvé.
35 Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
Que los pecadores sean consumidos fuera de la tierra. Que los malvados no sean más. Bendice a Yahvé, mi alma. ¡Alabado sea Yah!
