Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
¡Qué todo mi ser alabe al Señor! ¡Dios mío, eres tan grande, revestido en majestad y esplendor!
2 Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
Usas la luz como vestidura; tú extiendes el tejido de los cielos.
3 Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
Colocas las vigas de tu casa en las nubes de lluvia. Haces de las nubes de los cielos tus carruajes. Te montas sobre las alas del viento.
4 Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
Haces de los vientos tus ángeles, y a las llamas de fuego tus sirvientes.
5 Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
Tú pusiste la tierra sobre sus bases; y nunca será estremecida.
6 Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
Estaba cubierta con océanos profundos, las aguas cubrían las montañas—
7 Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
pero a tu orden las aguas huyeron; al sonido de tu trueno corren.
8 Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
Las montañas se levantaron y los valles se hundieron hasta donde tú habías determinado.
9 Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
Pusiste un límite para los océanos, para que no regresaran y volvieran a cubrir la tierra.
10 Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
Haces que los manantiales fluyan hacia los arroyos, bajando desde las montañas.
11 Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
Proveen agua para todos los animales salvajes, para que los caballos salvajes aplaquen su sed.
12 Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
Los pájaros construyen sus nidos entre los árboles al lado de las corrientes de agua, cantando entre el follaje.
13 Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
Envías lluvias sobre las montañas desde tu hogar en lo más alto; llenas la tierra con cosas buenas.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
Haces que la grama crezca para las vacas, y las plantas también para que la gente se alimente de ellas, cultivos de la tierra para servir como alimento,
15 Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
y vino para hacerlos felices, aceite de oliva para hacer resplandecer sus rostros, y pan para hacerlos fuertes.
16 Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
Los árboles del Señor están bien regados, los cedros del líbano que Él plantó.
17 Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
Los gorriones se anidan ahí; las garzas hacen sus nidos en los más altos árboles.
18 Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
Las cabras salvajes viven en los picos de las montañas; y los damanes se esconden entre las rocas.
19 Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
Tú hiciste la luna para marcar los meses, y el sol sabe cuándo ponerse.
20 Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
Haces caer la oscuridad para que venga la noche, el momento en el que los animales del bosque salen a cazar.
21 Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
Los jóvenes leones rugen mientras buscan a su presa, buscando la comida que Dios les proveyó.
22 Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
Cuando el sol sale vuelven a sus guaridas para descansar.
23 Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
Entonces las personas salen a hacer sus tareas, y trabajan hasta el ocaso.
24 Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
Señor, ¡Cuántas cosas has hecho, todas ellas sabiamente formadas! La tierra está llena de tus criaturas.
25 Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
Considera el mar, profundo y ancho, lleno de todos los tipos de seres vivientes, grandes y pequeños.
26 Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
Los barcos navegan allí, y el Leviatán, que creaste para que jugara en él.
27 Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
Todas las criaturas te buscan para que les des comida en el momento correcto.
28 Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
Cuando se las provees, la recogen. Les repartes alimento a todos, y son saciados.
29 Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
Cuando te alejas de ellos, se aterrorizan; cuando retiras su aliento de vida, ellos mueren y regresan al polvo.
30 Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
Mas cuando envías tu aliento, son creados, y la vida cubre la tierra una vez más.
31 Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
¡Qué la gloria del Señor permanezca para siempre! El Señor se alegra con todo lo que ha hecho.
32 Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
Solo tiene que mirar hacia la tierra y esta tiembla; las montañas dejan salir humo a su toque.
33 Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
Cantaré al Señor mientras viva; cantaré alabanzas a Dios toda mi vida.
34 Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
Ojalá el Señor se plazca con mis pensamientos porque me alegro en el Señor.
35 Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
¡Sean destruidos los pecadores de la tierra; qué los malvados dejen de existir! ¡Todo mi ser alabe al Señor!
