Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
Min sjel, lov Herren! Herre min Gud, du er såre stor, høihet og herlighet har du iklædd dig.
2 Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
Han hyller sig i lys som i et klædebon, han spenner himmelen ut som et telt,
3 Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
han som tømrer i vannene sine høie saler, han som gjør skyene til sin vogn, som farer frem på vindens vinger.
4 Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
Han gjør vinder til sine engler, luende ild til sine tjenere.
5 Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
Han grunnfestet jorden på dens støtter, den skal ikke rokkes i all evighet.
6 Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
Du hadde dekket den med dype vann som med et klædebon; vannene stod over fjellene.
7 Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
For din trusel flydde de, for din tordens røst for de hastig bort.
8 Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
De steg op til fjellene, fór ned i dalene, til det sted du hadde grunnfestet for dem.
9 Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
En grense satte du, som de ikke skal overskride; de skal ikke vende tilbake for å dekke jorden.
10 Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
Han lar kilder springe frem i dalene; mellem fjellene går de.
11 Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
De gir alle markens dyr å drikke; villeslene slukker sin tørst.
12 Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
Over dem bor himmelens fugler; mellem grenene lar de høre sin røst.
13 Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
Han vanner fjellene fra sine høie saler; av dine gjerningers frukt mettes jorden.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
Han lar gress gro for feet og urter til menneskets tjeneste, til å få brød frem av jorden.
15 Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
Og vin gleder menneskets hjerte, så den gjør åsynet mer skinnende enn olje, og brød styrker menneskets hjerte.
16 Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
Herrens trær mettes, Libanons sedrer som han har plantet,
17 Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
der hvor fuglene bygger rede, storken som har sin bolig i cypressene.
18 Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
De høie fjell er for stengjetene, klippene er tilflukt for fjellgrevlingene.
19 Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
Han gjorde månen til å fastsette tidene; solen kjenner sin nedgangstid.
20 Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
Du gjør mørke, og det blir natt; i den rører sig alle dyrene i skogen.
21 Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
De unge løver brøler efter rov, for å kreve sin føde av Gud.
22 Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
Solen går op, de trekker sig tilbake og legger sig i sine boliger.
23 Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
Mennesket går ut til sin gjerning og til sitt arbeid inntil aftenen.
24 Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
Hvor mange dine gjerninger er, Herre! Du gjorde dem alle viselig; jorden er full av det du har skapt.
25 Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
Der er havet, stort og vidtstrakt; der er en vrimmel uten tall, der er dyr, både små og store.
26 Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
Der går skibene, Leviatan, som du skapte til å leke sig der.
27 Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
Alle venter de på dig, at du skal gi dem deres føde i sin tid.
28 Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
Du gir dem, de sanker; du oplater din hånd, de mettes med godt.
29 Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
Du skjuler ditt åsyn, de forferdes; du drar deres livsånde tilbake, de dør og vender tilbake til sitt støv.
30 Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
Du sender din Ånd ut, de skapes, og du gjør jordens skikkelse ny igjen.
31 Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
Herrens ære være til evig tid! Herren glede sig i sine gjerninger!
32 Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
Han som ser til jorden, og den bever, som rører ved fjellene, og de ryker.
33 Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
Jeg vil lovsynge Herren så lenge jeg lever; jeg vil synge for min Gud så lenge jeg er til.
34 Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
Måtte min tale tekkes ham! Jeg vil glede mig i Herren!
35 Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
Men måtte syndere utryddes av jorden, og ugudelige ikke mere finnes! Min sjel, lov Herren! Halleluja!
