Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
Bénis, mon âme, l’Eternel! Eternel, mon Dieu, tu es infiniment grand; tu es vêtu de splendeur et de majesté.
2 Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
Tu t’enveloppes de lumière comme d’un manteau, tu déploies les cieux comme une tenture.
3 Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
Sur les eaux tu as posé les voûtes de ta demeure sublime, les nuages te servent de char, tu t’avances sur les ailes du vent.
4 Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
Des vents tu fais tes messagers; des flammes ardentes, tes ministres.
5 Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
Tu as fondé la terre sur ses colonnes d’appui, pour qu’elle ne chancelle jamais.
6 Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
Tu l’as couverte de flots comme d’un vêtement; sur les montagnes les eaux s’étaient arrêtées.
7 Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
A ton injonction elles s’enfuirent; au bruit de ton tonnerre, elles s’élancèrent éperdues.
8 Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
Des montagnes s’élevèrent, des vallées s’abaissèrent, occupant la place que tu leur avais assignée.
9 Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
Tu leur as fixé des barrières infranchissables, pour les empêcher de submerger à nouveau la terre.
10 Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
Tu fais jaillir des sources dans les vallées, elles poursuivent leur course entre les montagnes.
11 Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
Elles abreuvent toutes les bêtes des champs, les onagres y étanchent leur soif.
12 Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
Sur leurs bords, les oiseaux du ciel font leur demeure; d’entre la feuillée, ils élèvent leur ramage.
13 Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
Du haut de ta résidence tu arroses les montagnes, la terre est nourrie du fruit de tes œuvres.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
Tu fais croître l’herbe pour les animaux domestiques, des plantes pour l’usage de l’homme, en tirant sa nourriture du sein de la terre:
15 Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
le vin qui réjouit le cœur des mortels, l’huile qui fait resplendir les visages, le pain enfin qui fortifie le cœur de l’homme.
16 Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
Les arbres de l’Eternel sont abondamment pourvus, les cèdres du Liban que sa main a plantés.
17 Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
Là les oiseaux bâtissent leurs nids, la cigogne fait des cyprès sa demeure.
18 Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
Les montagnes escarpées servent de retraite aux chamois, les rochers de refuge aux gerboises.
19 Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
Il a fait la lune pour marquer les temps, le soleil connaît le terme de sa course.
20 Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
Tu amènes les ténèbres, et c’est la nuit, la nuit, où circulent tous les hôtes de la forêt.
21 Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
Les lionceaux rugissent après la proie, demandant à Dieu leur pâture.
22 Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
Le soleil commence à poindre, ils se retirent, et vont se blottir dans leurs tanières;
23 Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
l’homme se rend à son labeur, accomplit sa besogne jusqu’au soir.
24 Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
Que tes œuvres sont grandes, ô Seigneur! Toutes, tu les as faites avec sagesse; la terre est remplie de tes créations.
25 Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
Voici le grand océan, aux étendues immenses! Là fourmillent des êtres sans nombre, des bêtes petites et grandes.
26 Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
Là cheminent des navires, ce Léviathan que tu as formé pour s’y ébattre.
27 Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
Tous mettent en toi leur attente, assurés que tu leur donneras leur nourriture en temps voulu.
28 Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
Tu la leur donnes, ils la recueillent; tu ouvres la main, ils sont comblés de biens.
29 Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
Tu dérobes ta face, ils sont dans l’épouvante; tu leur retires le souffle, ils expirent et retombent dans leur poussière.
30 Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
Tu renvoies ton souffle, ils renaissent, et tu renouvelles la face de la terre!
31 Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
Que la gloire de l’Eternel dure à jamais! Que le Seigneur se réjouisse de ses œuvres!
32 Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
Il regarde la terre, et elle vacille, il effleure les montagnes, et elles fument.
33 Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
Je veux chanter l’Eternel ma vie durant, célébrer mon Dieu tant que j’existerai.
34 Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
Puisse mon cantique lui être agréable! Moi, je me délecte en l’Eternel.
35 Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
Que les pécheurs disparaissent de la terre, que les méchants ne soient plus! Mon âme, bénis l’Eternel, Alléluia!
